Rauha olkoon kanssasi

Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heitä kutsutaan Jumalan lapsiksi. Matt. 5:9 (RK)

ALOITUS

Eräs harjoittelija kysyi minulta hiljattain, mikä on suurin este rauhalle seurakunnassa tänä päivänä. Välittömästi mieleeni tuli kasa kurjalta kalskahtavia ristiriitoja: pikkumaista kateutta, yhteyttä rikkovaa kunnianhimoa, perheriitoja, jotka murentavat avioliittoja ja johtavat avioeroihin, ja niin edelleen. Mutta näiden kaikkien yläpuolelle nousi kenties kaikkein vakavin uhka nykypäivän seurakunnan rauhalle: poliittinen puolueellisuus, joka asettaa kulttuuriset arvot (joista monet ovat varsin oikeutettuja) lähetyskäskyn edelle.

Tänä päivänä monet kristityt Amerikassa yhdistävät poliittisen puolueensa Kristuksen valtakunnan näkyvään läsnäoloon ja ottavat puoluepoliittisen asenteen, jossa iskulauseista ja raivonpurkauksista tulee heidän ensisijainen tunnusmerkkinsä. Näin ollen vastapuolen kannattajat eivät ole ainoastaan eri mieltä, vaan heitä pidetään suorastaan kauhistuttavan pahoina. Tämä vastakkainasettelu jakaa nyt poliittisia edistysmielisiä ja konservatiiveja – jopa seurakunnan sisällä.

Onko mahdollista, että seurakunta voisi kohdata tämän valtataistelun toisin?

HARTAUDEN YDINAJATUS

Rauhan tekeminen ei ole pelkästään kivasti tai ystävällisesti käyttäytymistä. Eikä se myöskään ole vihamielisyyden tulipalojen sammuttelua. Se on Jumalan taivaallinen suunnitelma yhteisölliseen elämään, jossa Kristus täyttää sydämemme ja sen myötä vaikuttaa koko maailmaan.

HUOMIOITA

Jumalan tapa tuoda rauhaa muistuttaa Hänen tapaansa jakaa vanhurskautta – meille, meissä ja meidän kauttamme. Kuten Paavali selittää, Jumala tarjoaa rauhan vanhurskautetuille ”meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta” (Room. 5:1). Hengessä vaeltaminen tuo sisimpäämme syvän rauhan (Room. 8:6). Lopulta meitä kutsutaan antamaan Jumalan rauhan virrata kauttamme, tavoitellen sitä ”mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme” (Room. 14:19). Tämä järjestys on tärkeä, sillä emme voi antaa sellaista, mitä meillä ei jo ole.

Ahdistus voi kuitenkin ryövätä meiltä tämän luvatun rauhan. Meillä on sekä ahdistuksen että ärtyneisyyden hetkiä – ehkä päiviä, viikkoja tai jopa pidempiä aikoja – mutta Luojan kiitos ne eivät kestä ikuisesti. Syvempi ja perustavanlaatuisempi kuin tämä sisäinen myllerrys on identiteettimme Jumalan poikina ja tyttärinä, Kristuksen yhteydessä ja Pyhän Hengen asuinsijana. Tämä yhteys vaikuttaa sydämessämme ja johdattaa meitä väistämättä, vaikkakin horjuen, kohti rauhaa.

Käytännössä rauhantekeminen on yksinkertaisesti julkinen osoitus siitä työstä, jota Henki tekee sydämessämme – Kristuksen läsnäolon viljelemistä ja esiin tuomista elämässämme.

SOVELLUS

Entä jos epäluulon ja riitelyn sijaan ilmaisisimme kärsivällisyyttä ja ystävällisyyttä ja kestäisimme kaiken Kristuksen nimessä (1. Kor. 13:4,7)? Entä jos kohtelisimme toisia niin kuin haluaisimme meitä kohdeltavan (Matt. 7:12; Luuk. 6:31)? Entä jos ottaisimme vakavasti Paavalin sanat: ”Puhukaa aina ystävällisesti, kuitenkin sananne suolalla höystäen. Teidän on tiedettävä, miten kullekin vastaatte.” (Kol. 4:6, KR92)

Voisimmeko esimerkiksi pitää kiinni syntymättömien suojelemisesta ja Jumalan suunnittelemasta perhemallista samalla kun puutumme myös rotusyrjintään ja autamme köyhiä? Tällainen rauhan rakentaminen ei vaadi meitä tinkimään teologisista vakaumuksistamme, mutta se vaatii meitä seuraamaan ristiinnaulittua Vapahtajaamme – Häntä, joka osoitti rakkautta vihollisiaan kohtaan (Matt. 5:44).

Asemamme Jumalan poikina ja tyttärinä johtaa meitä yhä syvemmälle rauhantekemisen jumalallisiin käytäntöihin. Tämä rauha ei tule helposti eikä halvalla, mutta rauhan Jumala, joka nosti Herramme Jeesuksen kuolleista, on varmasti saattava sen voittoon (Hepr. 13:20).