Armolliset kasvot

Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden. Matt. 5:7 (RK)

ALOITUS

Eräs 70-vuotias nainen nimeltä Marinella Beretta löytyi kuolleena Prestinosta, läheltä Como-järveä Italiassa. Poliisit löysivät hänet muumioituneena istuma-asennossa pöytänsä äärestä kaksi vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Kävi ilmi, että Marinellan naapurit eivät olleet nähneet häntä ainakaan kahteen ja puoleen vuoteen. Hän oli ”yksinäisyyden ruumiillistuma”, kirjoitti toimittaja Massimo Gramellini, joka kirjoitti jutun hänestä. ”Ihmiset kuolevat yksin. Ja me myös elämme yksin, mikä on melkein vielä pahempaa.”

Artikkelin viimeiset sanat olivat pysäyttävät: ”Marinellan mystinen elämä mökillään suljetun portin takana antaa meille hirveän opetuksen. Todellinen tragedia ei ollut se, että muut eivät huomanneet hänen kuolemaansa. Se oli se, että he eivät huomanneet hänen olevan elossa.”

HARTAUDEN YDINAJATUS

Kun olemme ottaneet vastaan Jumalan armon, meidän täytyy huomata muiden tarpeet. On helppoa olla huomaamatta saman katon alla elävien perheenjäsenten tarpeita, puhumattakaan naapureista ja ystävistä. Mutta meidät on kutsuttu huomaamaan.

HUOMIOITA

Jeesus kutsuu meitä huomaamaan muut, myötätuntoisesti huomioiden heidän tarpeensa. ”Kun hän näki kansanjoukot, hänen tuli sääli, sillä ihmiset olivat nääntyneitä ja hylättyjä kuin lampaat, joilla ei ole paimenta.” (Matt. 9:36) Tämä on autuaaksijulistuksemme ydin – se, minkä Calvin ymmärsi lähimmäisen kärsimyksen jakamisena tai mitä me tänä päivänä voisimme kutsua empatiaksi.

Jumalan armon ilmentäminen ei tuota vain pientä armollisuuden puroa, vaan valtavan tulvan. ”Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja kysyi: ’Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?’” (Matt. 18:21)

Anteeksiantamus ei ole pelkkää hyväntahtoisuutta, vaan eskatologinen uskon ja toivon teko. Toisin sanoen, antaessamme anteeksi muille osoitamme uskovamme, että Kristus tulee takaisin ja asettaa kaiken armollisesti kohdalleen. Pelastuksemme antaa meille kyvyn kohdata kaikkein pahimmatkin vääryydet toivolla. ”Mutta missä synti on tullut suureksi”, sanoo Paavali, ”siellä on armo tullut ylenpalttiseksi” (Room. 5:20).

SOVELLUS

Koska vain Jumala voi täysin parantaa haavamme ja herättää kuolleet eloon, meidän on omaksuttava Hänen armollinen sydämensä voidaksemme antaa anteeksi toisille. Tästä syystä Jeesus sanoi: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät.” (Luuk. 23:34) Voisimmeko sanoa mitään vähempää?

Rukoillaan että Jumala muuttaa kovan, anteeksiantamattoman sydämemme. Joka kerta kun osoitamme Kristuksen nimessä armoa, anteeksiantoa ja myötätuntoa – rakkautta, joka vapauttaa toisen syyllisyydestä – ojennamme itsemme kohti hänen tulevaa hallintavaltaansa, taivaan valtakunnan siunausta, josta saamme iloita jo täällä maan päällä.