Maista ja näe

Autuaita ovat ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano, sillä heidät ravitaan. Matt. 5:6 (RK)

ALOITUS

Kaikki me tiedämme, miltä nälkä tuntuu. Nälkäisinä lapsina itkimme, ja sudennälkäisinä aikuisina saatamme olla ärtyisiä, tai kuten sanotaan, meillä saattaa olla ”nälkäkiukku”. Tiedämme myös sen nälän, joka pakottaa meidät tekemään uhrauksia ja saamaan aikaiseksi – nälkä, joka täyttää meidän kaikki ajatuksemme, muokkaa visiotamme ja synnyttää kunnianhimoiset tavoitteemme. Ajan kuluessa tämä nälkä muokkaa identiteettiämme. Kuten jotkut lääkärit tapaavat sanoa, olemme mitä syömme. Tuo väittämä on yhtä totta hengellisessä maailmassa.

Kun noudatamme itsekeskeisen kunnianhimon, kaksinaamaisuuden, materialismin ja uskottomuuden dieettiä, me väistämättä ilmennämme näitä piirteitä. Niin kuin ruoka-addikti, joka tuhoaa kokonaisen Pringles-purkin ja siirtyy sitten syömään Aino-jäätelöpakettia, mekin voimme liukua moraalisesta kompromissista syvempiin itsetuhoisuuden kaavoihin, kuten ahneuteen, himoon, kateuteen tai muihin niin sanottuihin kuolemansynteihin. Filosofi James K. A. Smith painottaa nälkämme ”kuntouttamisen” tarvetta. Se tarkoittaa syvimpien kaipauksiemme ja halujemme luovuttamista Kristukselle.

Meidät on kutsuttu vanhurskauden nälkään ja janoon.

HARTAUDEN YDINAJATUS

Vanhurskaus, jota meidän on etsittävä, on Jumalan vapauttava armo – armo, joka siunaa ihmiskuntaa, kun tarvitsemme sitä eniten: suhteessa Jumalaan, sielujemme uudistumisessa ja yhteiskunnan rakenteissa.

HUOMIOITA

Jumalan vanhurskaus julistaa Hänen kunniaansa, kun Hän ojentaa armollisen pelastuksen kätensä. Jeesuksessa henkilöityi tämä vanhurskaus, ja nyt kuka vain, joka ottaa hänet avosylin uskossa vastaan, nauttii Hänen vapahtavasta siunauksestaan. Kun Matteus, joka oli publikaani eli veronkerääjä, katui, hän koki Jumalan oikeudenmukaisuuden ja siunauksen. Niin kokivat myös prostituoidut ja ne, joita vähäteltiin ”syntisinä”. Jeesus sanoi uskonnollisille johtajille: ”Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät Jumalan valtakuntaan ennen teitä.” (Matt. 21:31) Onko mikään ihme, että juutalaiset johtajat halusivat pidättää hänet? Vaihtoehtoinen valtakunta alkoi nyt tunkeutua heidän uskonnolliseen järjestelmäänsä – nimittäin Jumalan valtakunta.

”Tämän autuuden”, sanoo Donald Hagner, ”ei katsota johtuvan menestyksekkäästä suorittamisesta, vaan sen vastaanottamisesta.” Meidän on nähtävä paljon vaivaa vastustaaksemme luonnollista halua löytää itsestämme jotakin, joka tekisi meidät Jumalan suosion arvoisiksi. Alusta loppuun asti meidät pelastaa Jumalan oma aloitteellisuus. Kuinka muuten voisimme selittää, että Jumala hyväksyi Abrahamin kaltaisen pelkurin tai Daavidin kaltaisen avionrikkojan ja murhaajan? (Ks. Room. 4:1–8.) Ja tietenkin, kuinka voimme selittää oman uskomme?

SOVELLUS

Puolustaessaan oppia vanhurskauttamisesta yksin uskon kautta, uskonpuhdistajat pitivät kiinni myös siitä, ettei usko jää yksin. Calvin oli vakuuttunut siitä, että ”emme uneksi uskosta, jolta puuttuvat hyvät teot, emmekä vanhurskautuksesta, joka voisi olla ilman niitä.” Yhdistyessämme Kristukseen kohtaamme myös Hengen uudistavan työn, joka puolestaan kantaa vanhurskauden hedelmää (Gal. 5:22–23).

Tällä tavoin Jeesus muuttaa ruokahaluamme sisältä päin. Martti Lutherin mukaan sellainen henkilö ”tekee jatkuvasti työtä ja ponnistelee kaikin voimin kaikkien hyvinvoinnin ja sopivan käyttäytymisen eteen ja – – auttaa säilyttämään ja tukemaan tätä sanoin ja teoin ohjeiden ja esimerkin kautta”.

Ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano, osoittavat tyytyväisyytensä elämällä yhä vanhurskaammin – vaikkakin yhä epätäydellisesti. Onko sinulla vanhurskauden nälkä ja jano? Miten tämä uusi kaipaus näyttäytyy elämässäsi?