Paul Trippin kiitospäivä-ajan hartaudetEsimerkki

Kun ajattelet rukousta, mitä mieleesi tulee? Kun rukoilet, mitä sinä haluat Jumalalta? Mitkä pyynnöt hallitsevat rukouselämääsi?

Todellinen rukous tapahtuu antautumisen ja ylistämisen risteyskohdassa. Rukous on paljon enemmän kuin toivelistan antamista Jumalalle ja sen osoittamista, että olet kiitollinen hänen olemassaolostaan ja kyvystään viedä sinut perille. Tämänlainen rukous asettaa sinut keskiöön ja oikeastaan alentaa Jumalan yli-inhimilliseksi tarjoilijaksi. Et halua häntä. Et näe tarvitsevasi hänen viisauttaan. Eikä sydämesi halua hänen armoaan. Toivelista-rukous sanoo: "Tiedän mikä on elämälleni parasta, ja arvostaisin sitä, Jumala, jos voisit käyttää mahtiasi sen toteuttamiseksi."

Rukoilet näin, kun unohdat, että Jumala, Luojana ja Pelastajana, tietää äärettömän paljon enemmän kuin sinä siitä, mitä todella tarvitset. Mutta vielä enemmän, tällainen rukous saa aikaan sen, että keskityt elämässäsi vain omiin haluihisi, tarpeisiisi ja tunteisiisi. Tämä ei oikeasti olekaan rukous. Oikeassa rukouksessa antaudut Jumalan suuremmalle ja viisaammalle suunnitelmalle ja tarkoitukselle. Oma tahtosi nöyrtyy Hänen tahtoonsa. Jumalan ei ole tarkoitus allekirjoittaa listaasi, vaan sinun antautua Hänelle.

Silloin rukous on ylistystä. Rukouksessa paistattelet siinä ihmeessä, mitä todella tarkoittaa se, että sinulla on taivaallinen Isä. Löydät ilon siinä todellisuudessa, että hän on valinnut antaa kuningaskuntansa sinulle. Olet ällistynyt siitä tosiasiasta, että hän vapauttaa Kaikkivaltiaan voimansa vastatakseen tarpeisiisi. Ylistät anteeksiantavaa, pelastavaa, muuttavaa, mahdollistavaa ja vapauttavaa armoa. Löydät iloa osallisuudestasi lunastukseen. Löydät toivoa mahtavasta tulevaisuudesta, joka on edessämme. Olet ihmeissäsi siitä, että koska Immanuel ("Jumala meidän kanssamme") on valloittanut elämäsi armollaan, et ole koskaan enää yksin. Löydät rauhaa siitä tosiseikasta, että armo tarkoittaa, ettei sinua jätetä oman vajavaisen viisautesi, oikeamielisyytesi ja voimasi varaan. Mietiskelet Jumalan kunniaa ja hyvyyttä, sitten ylistät. Riemuitset siitä, että sinun ei tarvitse enää etsiä elämää ihmisistä, tilanteista ja paikoista ympärilläsi, vaan sinulle on annettu elämä – elämä, joka on ikuinen.

Sisältyykö sitten todelliseen rukoukseen pyyntöjen esittäminen? Tottakai. Jumala rohkaisee meitä antamaan huoliamme hänelle, koska Hän todella välittää meistä. Mutta todellisen rukouksen pyynnöt ovat aina antautumisen ja ylistämisen yhteydessä. Antautuminen ja ylistäminen estävät itsekkäät vaatimukset ja katkerat valitukset. Tällainen rukous on Jumalan armon väline elämässäsi. Kun asetat Jumalan hänen oikealle paikalleen ja riemuitset asemastasi Hänen lapsenaan, rukouksesta tulee väline, jota Jumala käyttää vapauttaakseen sinut itsesi kahleista. Se on armoa!