Paul Trippin kiitospäivä-ajan hartaudetEsimerkki

Mietitään hetki yhdessä. Elätkö elämää, joka siunaa toisia, vai onko se yhtä valitusta? On niin helppoa nurista. On niin helppoa löytää vikoja. On niin helppoa olla tyytymätön. On niin helppoa löytää asioita, jotka eivät ole aivan niin hyvin kuin haluaisit. On niin helppoa olla ärsyyntynyt ja kärsimätön. On niin helppoa huokailla ja vaikeroida, kun elämä on niin vaikeaa. On niin helppoa olla onneton.

Miksi nämä asiat ovat niin helppoja? Ne ovat helppoja, koska synti saa meidät edelleen ajattelemaan, että elämässä on kyse vain meistä. Koska synti on todelliselta olemukseltaan itsekkyyttä, meillä kaikilla on edelleen taipumus kutistaa maailmamme halujemme, tarpeidemme ja tunteidemme pieneksi leikkikehäksi. Meillä on taipumus arvioida elämämme hyviä asioita sen mukaan, kuinka paljon meillä on kaikkea, mitä haluamme. Tavallisille ihmisille on suuri kiusaus elää ja olla olemassa unohtaen Jumala ja keskittyen itseen. Jos teet itsestäsi maailmasi keskipisteen, löydät varmasti monia asioita, joista valittaa.

On myös totta, että elämme langenneessa maailmassa, jossa ihmiset ja asiat eivät toimi Jumalan tarkoittamalla tavalla. Tämä maailma todella on pahasti rikki. Elämä täällä tosiaan on kovaa. Kohtaat kaikenlaisia vaikeuksia – isompia ja pienempiä. Ihmiset saavat sinut pettymään. He tekevät elämästäsi vaikeaa. Tiellesi sattuu esteitä. Jollakin tavoin kohtaat syntiinlankeemuksen päivittäin. Jos yhdistetään elämän hankaluudet tässä langenneessa maailmassa synnin itsekkyyteen, katastrofin – tai ainakin kurjan elämän, jota leimaa tyytymättömyys – resepti on valmis.

Raamatussa nurisemista ja valittamista ei pidetä pikkujuttuina. Viidennessä Mooseksen kirjassa Mooses tilittää siitä, kuinka israelilaiset "nurisivat" (valittivat) elämästään, ja tuohon valittamiseen sisältyi Jumalan hyvyyden ja viisauden kyseenalaistamista. Jumala näki asian niin, että valittaessaan kansa kapinoi Häntä vastaan – he osoittivat olevansa haluttomia tekemään, mitä Hän oli kutsunut ja valtuuttanut heidät tekemään. Sydämesi ilo tai valittaminen muokkaa aina halukkuuttasi luottaa Jumalaan ja tehdä Hänen tahtonsa.

Valittaminen on Jumalan armon unohtamista. Se on sitä, että ei huomata Hänen läsnäoloaan. Ei pystytä näkemään Hänen lupaustensa kauneutta. Hänen loistonsa ja kunniansa luomakunnassa jää huomaamatta. Valittaminen kyseenalaistaa Hänen hyvyytensä, uskollisuutensa ja rakkautensa. Se kyseenalaistaa sen, onko Hän todella lähelläsi, ja välittääkö Hän. Jos uskot Jumalaan ja siihen, että Hän hallitsee kaikkea olemassaolevaa, sinun täytyy hyväksyä, että kaikki valittamisesi on lopulta valittamista Hänelle. Kyllä, valittaminen on niin helppoa. On niin helppoa unohtaa, miten Jumala siunaa meitä päivittäin. Meidän taipumuksemme valittaa on taas yksi peruste sille, miksi tarvitsemme anteeksiantavaa ja pelastavaa armoa, jonka Jeesus oli valmis hankkimaan meille kuollessaan ristillä omasta tahdostaan ilman valittamista.