Paul Trippin kiitospäivä-ajan hartaudetEsimerkki

Jälleen yksi niistä asioista, joita meillä on tapana tehdä. Meillä on tapana etsiä elämää kaikista vääristä paikoista. Meillä on tapana etsiä elämää ihmisten keskuudesta, kun todellisuudessa me löydämme elämän vain ja ainoastaan ylöspäin katsomalla. Jotenkin, jollain tapaa, meillä on tapana odottaa luodun maailman antavan meille elämän. Me kaikki kannamme mukanamme omaa "jos vain" -kuvastoa. "Jos vain olisin naimisissa, sitten olisin onnellinen." "Jos vain saisin itselleni sen työn, sitten olisin tyytyväinen." "Jos vain voisimme ostaa sen talon, en usko, että haluaisin muuta." "Jos vain avioliittoni olisi parempi, sitten voisin hyvin." "Jos vain lapseni kasvaisivat kunnollisiksi, sitten olisin tyytyväinen." "Jos vain voisin saavuttaa ____, en tahtoisi enempää." "Jos vain taloutemme olisi vakaampi, sitten en valittaisi enää."

Mitä tahansa seuraakaan “jos vain” -lausettasi, on se, mistä etsit elämää, rauhaa, iloa, toivoa ja kestävää sydämen tyytyväisyyttä. Ongelma on, että jatkat rahan tuhlaamista sellaiseen, joka ei täytä sinua, ja työskentelet liian kovasti sellaisen eteen, joka ei loppupeleissä tyydytä sinua. Se on suuri ja hirveä hengellinen sotku, joka jättää sinut lihavaksi, riippuvaiseksi, velkaiseksi, ja silti aina yhtä tyytymättömän sydämen. Miksi? Koska maailma ei voi koskaan olla pelastajasi. Tämä fyysinen, luotu maailma, kaikkine nähtävyyksineen, äänineen, paikkoineen, kokemuksineen ja ihmissuhteineen, ei ole kykenevä antamaan sinulle tyytyväistä sydäntä. Tämä Jumalan suunnittelema näkyvä maailma on luotu yhdeksi suureksi sormeksi osoittamaan kohti sitä yhtä paikkaa, josta sydämesi löytää tyydytyksen ja levon. Sydämesi lepää vasta sitten, kun se löytää levon Jumalassa, ja yksin Jumalassa.

Niinpä Jeesus sanoo: "Myykää, mitä teillä on, ja antakaa köyhille. Hankkikaa kukkarot, jotka eivät tyhjene, kootkaa taivaisiin aarre, joka ei ehdy. Siellä ei varas pääse siihen käsiksi eikä koi tee tuhojaan" (Luuk. 12:33). Mihin ripustat sydämesi tänään siinä toivossa, että se antaa sinulle elämän? Mistä etsit sydämen rauhaa ja lepoa? Mitä kohti kurkotat saadaksesi toivon, rohkeuden ja syyn jatkaa eteenpäin? Minne luotuun katsot ja yrität löytää, minkä kuitenkin vain Luoja voi sinulle antaa? Mitä on tänään leipä, jonka ostat, vaikka se ei koskaan voi täyttää hengellistä vatsaasi?

Miksi epätoivoisesti etsit luodusta sitä, mitä sinulle on jo Kristuksessa annettu? Miksi pyydät tätä rikkinäistä maailmaa olemaan pelastajasi, kun Jeesus on tullut pelastajaksesi, antamaan armossaan sinulle kaiken tarvitsemasi?