Paul Trippin kiitospäivä-ajan hartaudetEsimerkki

On todellakin totta, että yksi suurimmista synneistä ihmissuhteissamme on unohtavaisuuden synti. Tarkastellaanpa erästä Jeesuksen vertausta:

»Taivasten valtakunta on kuin kuningas, joka vaati palvelijoiltaan tilitykset. Kun hän alkoi tarkastaa niitä, hänen eteensä tuotiin palvelija, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta talenttia. Miehellä ei ollut, millä maksaa, ja niin kuningas määräsi, että hänet, hänen vaimonsa ja lapsensa ja koko hänen omaisuutensa oli myytävä ja velka maksettava. Silloin palvelija heittäytyi maahan hänen eteensä ja pyysi: ’Ole kärsivällinen! Minä maksan sinulle kyllä kaiken.’ Kuninkaan tuli sääli palvelijaansa, ja hän päästi miehen menemään ja antoi velan anteeksi. »Mutta kun palvelija meni ulos, hän tapasi toisen palvelijan, joka oli hänelle velkaa sata denaaria. Hän kävi mieheen käsiksi, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: ’Maksa, mitä olet velkaa!’ Mies heittäytyi maahan ja pyysi: ’Ole kärsivällinen! Kyllä minä maksan sinulle.’ Mutta toinen ei suostunut siihen. Hän meni ja toimitti työtoverinsa vankilaan, kunnes tämä maksaisi velkansa. »Muut palvelijat näkivät, mitä tapahtui, ja panivat sen pahakseen. He menivät kuninkaan luo ja kertoivat hänelle kaiken. Silloin kuningas kutsutti palvelijan luokseen ja sanoi: ’Sinä kelvoton! Minä annoin sinulle anteeksi koko velan, kun sitä minulta pyysit. Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa työtoveriasi, niin kuin minä armahdin sinua?’ (Matt. 18:23–33)

Me kaikki voimme olla yhtä unohtavaisia. Voimme unohtaa sen suurenmoisen rakkauden ja armon, joka meidän yllemme on vuodatettu. Voimme kaikki unohtaa sen, että emme koskaan olisi voineet itse hankkia tai ansaita parhaita asioita elämässämme; ne ovat meidän vain armosta. Tässä tulee ongelma: siinä määrin kuin unohdat armon, joka sinulle on annettu, samassa määrin helpompaa on olla antamatta armoa muille. Siinä määrin kuin unohdat, kuinka paljon sinulle itsellesi on annettu anteeksi, samassa määrin helpompaa on olla antamatta anteeksi muille elämässäsi. Jos et onnistu varjelemaan sydämessäsi kiitollisuutta rakkaudesta, joka sinulle on niin auliisti lahjoitettu, on helppoa olla rakastamatta muita ihmisiä niin kuin pitäisi.

On aina ollut totta, että kukaan ei osoita armoa paremmin kuin henkilö, joka on syvällä sisimmässään vakuuttunut siitä, että hän tarvitsee sitä itse, ja että rakastava armon Jumala on antanut sitä hänelle avokätisesti. Hän antaa sen, mitä me emme olisi koskaan ansainneet – miksi sitten me kieltäydymme antamasta muille ennen kuin he yltävät meidän asettamiimme standardeihin? Kutsu antaa välittömästi anteeksi paljastaa meidän tarpeemme anteeksiannolle. Kutsu osoittaa armoa paljastaa, kuinka paljon me tarvitsemme armoa. Kutsu antaa anteeksi on samalla aikaa kutsu muistaa ja olla kiitollisia. Kun muistat kuinka kauas olet langennut, olet helläsydäminen muita kohtaan, jotka lankeavat, ja tahdot heille samaa armoa, joka on sinun ainoa toivosi. Armahtakoon Jumala meitä, että muistaisimme, ja että tahtoisimme antaa muille sitä, mitä meille on annettu.