SAPATTI JA MUISTAMINEN         

MIETISKELY

Tämä raamatunkohta on neljännen käskyn julistus. Herra käskee meidän pitää sapatin, lepopäivän kuuden työpäivän jälkeen – virkistäytymispäivän. Levon ytimessä on kutsu muistella: ”Muista...” (5. Moos. 5:15, RK). Sapatilla ja muistamisella on syvä yhteys, mutta miten ja miksi? 

Muistakaamme, että kaikille tarkoitettua viikoittaista lepopäivää ei vietetty minkään muinaisen sivilisaation keskuudessa. Kreikkalaiset pitivät juutalaisia laiskoina, kun he vaativat yhtä vapaapäivää joka viikko. Miten erityinen lahja Jumalalta sapatti onkaan! 

”Muista, että...” liittyi kahteen todellisuuteen. Ensimmäisenä: ”...olit itse orjana Egyptin maassa...” Toisena: ”Herra, sinun Jumalasi, vei sinut sieltä pois väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella.” Toisin sanoen: sinulta ryöstettiin vapautesi, ja nyt Herra on vapauttanut sinut. Sapatti muistuttaa meitä siitä, kuinka saamme elää vapaina orjuudesta Jumalan takia. Sapatti puolustaa vapautta – tarkemmin ottaen vapautta työmme orjuudesta. 

Muistelen joka vuosi toukokuun 8. päivää vuonna 1945. Isäni pakotettiin natsiarmeijan palvelukseen, ja hänen piti tehdä työtä yötä päivää. Kun hän kuunteli salaa BBC:n radiokanavaa ja kuuli amerikkalaisten joukkojen etenemisestä, hän pakeni ja saapui kotikaupunkiinsa Luxemburgissa tuona mainitsemanani aselevon päivänä. Päästyään natsien orjuudesta vapauteen, hän oli vapauttajilleen uskomattoman kiitollinen. Jokaisesta vapauden kokemuksesta tulee osa identiteettiämme ja todistustamme. 

Ennen kuin Jeesus ilmestyi minulle, elin joka päivä pelossa. Kun Pyhä Henki tuli asumaan sydämeeni, Hän toi Kristuksen rauhan syvimpään olemukseeni. Tämä rauha on pysynyt. Minut vapautettiin syvimmästä pelostani. Tiedän ja muistan identiteettini Kristuksessa, ja kerron todistustani muille.

Muista, mutta älä vain itsesi vuoksi. Sapattina palvelusväki, orjat ja jopa muukalaiset saivat levätä yhdessä Jumalan omien kanssa (5. Moos. 5:14). Muistetaan niitä, jotka elävät edelleen ”orjuudessa” eivätkä ole vielä päässeet vapauteen.

POHDINTAKYSYMYKSIÄ  

• Jumala, Isämme, ei etsi ensisijaisesti työntekijöitä vaan poikia ja tyttäriä. Mitä ajattelet tästä toteamuksesta? Miten sapatti auttaa sinua tämän muistamisessa?   
• Mitä sellaisia todistuksia pelastumisesta ja vapautumisesta sinulla on, joita mielelläsi muistelet ja kerrot muille?   
• Ollaksemme vapaita meidän tulee muistaa. Onko tämä totta? Miten toteutat sitä?   
• Keitä ovat tämän päivän ”Egyptin orjat”? Ne, joita et halua unohtaa? Ne, joihin haluat elämässäsi panostaa?

RUKOUSAIHEITA  

• Rukoilemme, että Jumala, Isämme, vapauttaisi meidät pelosta ja pahan orjuudesta elämässämme Jeesuksen Kristuksen kautta.   
• Rukoilemme, että oppisimme elämään Jumalan – Isämme, joka vapautti meidät elämään Pyhän Hengen voimassa ja Hänen sanansa mukaisesti – poikina ja tyttärinä.   
• Rukoilemme, että kiitollisuus, ja ilo sen myötä, saisi kasvaa sydämissämme, perheissämme ja seurakunnissamme.   
• Rukoilemme nykypäivän orjien (lapsisotilaiden, lapsi- ja ihmiskaupan uhrien jne.) puolesta. 
• Rukoilemme, että Jumala auttaisi ja vapauttaisi ihmisiä, jotka ovat vangittuna uskonsa tähden.

EHDOTETTU RUKOUS 

Kiitos, Isä. Sinä et ole antanut minulle orjuuden henkeä, joka saattaisi minut jälleen pelon valtaan. Ja mikä kaikkein tärkeintä: Sinä teit minut osaksi perhettäsi, minkä vuoksi olen Sinun poikasi, tyttäresi. Siksi sanon kirkkaasti ja kuuluvasti: ”Abba! Isä!” Se on totta, koska Sinun henkesi todistaa, että olen lapsesi. Jeesus, olen elämäsi ja sydämesi perillinen. Missä sinä olet minut vapauttanut, lähetä minut kaikkiin sellaisiin paikkoihin tuomaan takaisin Isän luokse niitä, joita Sinä rakastat. Ja jos minun täytyy kärsiä vuoksesi, toivotan kärsimykset tervetulleeksi, koska silloin sinun kunniasi ja kirkkautesi tulevat ilmi, nyt ja iankaikkisesti. Aamen. (Room. 8:14–17)

Paul Hemes, luennoitsija teologisessa opistossa HET pro, St. Légier, Sveitsi.