SAPATTI JA MYÖTÄTUNTO           

MIETISKELY

Jumala ei antanut sapattia lakina meitä VASTAAN, vaan myötätunnon osoituksena meidän HYVÄKSEMME. Siksi opetuslasten sallittiin syödä tähkäpäitä nälkäänsä sapattina (Matt. 12:1–8). Siksi mies, jolla oli surkastunut käsi, parannettiin sapattina (Matt. 12:9–13). Jeesus näki opetuslasten nälän ja miehen kurjuuden ja liikuttui siitä. Sapatti on ravinnon ja parantumisen päivä. Tekemisen kieltäminen (”oleminen tekemättä mitään”) tai vaatimus tehdä tiettyjä asioita (”uhrien tuominen”) eivät kumpikaan ole sapatin keskiössä. Sapatin tärkein tavoite on näyttää meille Jumalan myötätunto. 

Vanhassa testamentissa sapatti on Jumalan ja Hänen kansansa välisen liiton merkki, kuten ympärileikkauskin. Sapatin tarkoitus on olla levon päivä – Jumalan etsimisen ja Hänen myötätuntonsa ja pyhyytensä ihmettelemisen päivä. ”Totisesti, pitäkää minun sapattini, sillä se on merkkinä meidän välillämme, minun ja teidän, polvesta polveen, jotta tietäisitte, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät.” (2. Moos. 31:13, RK) Jumalan kansa on Jumalan myötätunnon kohteena – se ”tarttuu” heihin – ja he taas välittävät sitä eteenpäin siunauksena koko maailmalle. 

Kun tulemme yhteen ylistämään ja viettämään aikaa toistemme kanssa, kun kuuntelemme Jumalan ääntä ja puhumme Hänelle, me pääsemme irti jokapäiväisestä elämästämme ja juhlimme Hänen myötätuntoaan. Seurakunnassa talouselämän suoritusajattelu ja vapaa-ajan viihdeajattelu saavat jäädä. Siksi jumalanpalvelus ei ole bisnestä eikä esitys – ei uskonnollinen suoritus eikä uskonnollista kuluttamista. Se on niin paljon enemmän. Se on paikka, missä sielumme voivat levätä ja missä voimme kokea Jumalan armoa. Seurakunnassa Jumala jakaa meille myötätuntoaan. Kuka ikinä vastaanottaa Jumalan armoa, tulee itse armon levittäjäksi. ”Olkaa armahtavia, niin kuin teidän Isännekin on armahtava.” (Luuk. 6:36, RK).

Armon lahjan kautta Jumala valmistaa meitä elämään ja toimimaan armahtavasti, tekemään hyvää toisillemme. Päivän jae rohkaisee meitä olemaan Jeesus-orientoituneita tässä maailmassa.

POHDINTAKYSYMYKSIÄ  

• Mietiskele seuraavaa: Jumala ei antanut sapattia lakina meitä VASTAAN, vaan myötätunnon osoituksena meidän HYVÄKSEMME.  
• Miten voin kokea Jumalan myötätuntoa, joka tulee ilmi sapatissa, suhteessa Jumalaan ja ihmisiin ympärilläni?  
• Minkä pienen muutoksen voin tehdä laittaakseni Jumalan myötätunnon etusijalle sapattina – yksilönä, perheessä, seurakunnassa?

RUKOUSAIHEITA  

• Rukoilemme aikaa, jolloin voisimme keskittyä Jumalaan. Päästämme irti tavallisesta ajattelustamme, joka keskittyy suorittamiseen ja kuluttamiseen. Pyydämme Jumalalta Hänen armoaan (Kyrie – Herra armahda!).   
• Rukoilemme anteeksiantoa, kun jumalanpalveluksista tulee uskonnollista aktivismia Jumalan kohtaamisen sijaan.  
• Rukoilemme kaikkien niiden puolesta, jotka julistavat Jumalan sanaa, ja että Jumalan armollinen sanoma voitaisiin kuulla ja vastaanottaa.   
• Rukoilemme, että Jumala avaisi silmämme, jotta osaisimme toimia armahtavasti lähimmäistemme kanssa, kuten Hänkin on ollut armahtavainen meidän kanssamme.   
• Rukoilemme, että Pyhä Henki näyttäisi meille, miten voimme olla Jumala-keskeisiä ja huolehtia koko luomakunnasta.

EHDOTETTU RUKOUS 

Armahtava Jumala, me ylistämme ja juhlimme Sinua! Me palvomme Sinua. ”Pyhä, pyhä, pyhä, armon antajamme”, me rukoilemme enkeliarmeijan kanssa. 

Anna meille anteeksi itsekeskeisyytemme ja omiin toimiimme keskittyminen silloin, kun meidän olisi pitänyt keskittyä Sinuun. Herätä jumalanpalveluksemme eloon Pyhän Henkesi kautta, jotta voisimme kohdata Sinua tuoreella tavalla ja jotta sydämemme muuttuisivat Sinun myötätuntosi kosketuksesta. Siunaa kaikkia niitä, jotka julistava Jumalan sanaa. Avaa silmämme ja sydämemme näkemään lähimmäistemme ja yhteiskuntamme tarpeet. Anna meille ideoita ja rohkeutta, jotta voisimme armahtavasti sijoittaa Sinun seurakuntaasi ja maailmaan. Aamen.

Lea Schweyer, Evankelisen Allianssin Riehen-Bettingenin osaston puheenjohtaja, Sveitsi.