SAPATTI JA IDENTITEETTI        

MIETISKELY

Kaksi ystävystä olivat etsineet työtä jo pidemmän aikaa, ja tilanne painoi heitä, koska molemmilla oli perhe elätettävänä. He kävivät kurssia, jonka nimi oli ”Kristinusko ja työ”, ja jota minä opetin seurakunnallani. Kurssin aikana he pohtivat hyvin avoimesti työttömyyttään, ja erityisesti heitä vaivasi heidän identiteettiinsä liittyvät kysymykset. Riippuuko minun arvoni siitä, kuinka tärkeä olen työelämässä? Kuinka paljon samaistan itseni tekemääni työhön? Millainen vaikutus työttömyydellä on minuun? 

Huomiomme kiinnittyi heidän todistuksiinsa, ja me ymmärsimme, kuinka tärkeää työ on identiteetillemme. Jumala on määrännyt jokaiseen viikkoon yhden päivän ilman työtä – sapatin – muistuttaakseen meille, että työmme ei määritä identiteettiämme.

Juutalaisilta riistettiin heidän sapattileponsa. Orjina heidän oli työskenneltävä ilman taukoja Faaraon palveluksessa. He olivat jumissa systeemissä, joka käytti heitä hyväkseen ja alisti Jumalan luomistyön täysin hallintavaltansa alle. Jumala ei kuitenkaan hyväksynyt tätä asiaintilaa. Hän vapautti kansansa orjuudesta. Autiomaassa Egyptin ulkopuolella juutalaiset pystyivät jälleen juhlimaan sapattia. Kun he ylistivät Jumalaa, heitä muistutettiin heidän syvimmästä ja totisimmasta identiteetistään: He olivat Jumalan valittu ja rakastettu kansa. 

Siksi sapatti on niin ratkaisevan tärkeä meille kaikille. Kun me ylistämme Jumalaa yhdessä toisten kanssa, huomaamme, että antaessamme myös aina saamme. Olemme enemmän kuin mitä teemme tai saavutamme. Viime kädessä identiteettimme ja arvokkuutemme löytyy sen tunnustamisesta, että me olemme – täysin ansaitsemattomasti – Jumalan rakkaita lapsia. 

Työ auttaa meitä luonteen kasvussa, mutta ihmisarvoamme ei voi määrittää sen perusteella, mitä teemme. Lepopäivänämme saamme etäännyttää itsemme työstämme ja kokea jälleen Jumalan läheisyyttä. Jumalan määräämän sapattilevon avulla me vastaanotamme rauhan. Arvomme ihmisinä perustuu suhteeseemme Jumalan kanssa. 

Nuo kaksi ystävystä, jotka kävivät kurssillani, ovat pohtineet identiteettiään laajasti. Vaikeana aikana he ovat oppineet, että Jumala rakastaa heitä huolimatta heidän ammatistaan tai saavutuksistaan. Seurauksena tästä he ovat löytäneet kannattelevan ja rohkaisevan näkökulman elämäänsä. 

POHDINTAKYSYMYKSIÄ  

• Miten yhteiskunta mittaa arvoani? Entä miten Jumala?           
• Määrittelenkö identiteettini aina uusien saavutusten kautta, vai voinko vain ”olla” ennemmin kuin ”tehdä” sunnuntaisin?           
• Miten voin jokapäiväisessä elämässäni kokea arvoni Jumalassa ja näyttää sen muille?

RUKOUSAIHEITA  

• Kiitämme Jumalaa viikoittaisesta lepoajastamme, kun saamme kokea olevamme Jumalan rakastettuja lapsia ilman painetta saada aikaan yhtään mitään.           
• Kiitämme Jumalaa työstämme ja siitä, kuinka se kehittää luonnettamme ja antaa meille elannon.           
• Rukoilemme niiden puolesta, joista on tullut suorituskeskeisen yhteiskuntamme orjia. Herra, vapauta heidät, kuten kerran vapautit kansasi Egyptistä.            
• Kadumme sitä, että olemme liian riippuvaisia saavutuksistamme ja suorituksistamme sen sijaan, että perustaisimme identiteettimme Jumalaan. 

EHDOTETTU RUKOUS 

Herra, me yritämme epätoivoisesti etsiä suojaa Sinusta, mutta emme tiedä miten. Jokapäiväisen elämämme vaikutuksesta keskitymme vain saavutuksiimme, vaikka kaipaamme rakkautta ja hyväksyntää.

Kiitos, että rakastit ensin meitä. Kiitos, että suot meille rakkautesi ehdoitta. Kiitos, että ravitset meitä ja sieluamme ja että annat meille kaiken, mitä me tarvitsemme. Emme tarvitse mitään ”lisävitamiineja”.

Herra, auta meitä ymmärtämään, että nälkämme on kaipausta Sinun puoleesi. Auta meitä tulemaan ravituiksi Sinun rakkaudellasi. Näytä meille, kuinka voimme olla läsnäolossasi joka päivä ja ohjaa meitä aina. Aamen.

Gisela Kessler-Berther, ylempi korkeakoulututkinto teologiassa, erilaisia johtamistehtäviä terveys- ja kasvatusalalla, Sveitsi.