SAPATTI JA TOIVO    

MIETISKELY

”En malttaisi odottaa sitä, että vihdoin pääsen eläkkeelle”, nuorempi kämppikseni sanoi usein puoliksi leikillään ja puoliksi tosissaan, vaikka hänellä oli vielä muutama vuosikymmen työtä edessään ennen kuin tämä toive toteutuisi. ”Eläköön eläke!” -ajatus saattaa joskus määrittää asennettamme, kun ajattelemme lepoa, joka meille luvattiin, kun annoimme elämämme Jumalalle – Luvattua maata, joka odottaa meitä kuoleman jälkeen. Se saattaa tuntua hyvin kaukaiselta, kun ajattelemme elämäämme raskaana matkana autiomaassa. 

Kuitenkin heprealaiskirjeen kirjoittaja kannustaa meitä astumaan Hänen lepoonsa juuri nyt (Hepr. 4:11). Jumalan kansalle totisesti on lepo (Hepr. 4:9), ”mikä tarkoittaa sitä, että on olemassa hengellinen lepo, johon Jumala kutsuu meitä” (Johannes Calvin). Siksi me saamme jo kokea jotakin sellaista sapattilepoa, joka on esimakua siitä, mikä tulee olemaan todellisuutta ja jatkuu ja lisääntyy kymmenkertaisesti luvatussa ikuisuudessa. 

Heprealaiskirjeen neljännessä luvussa ”lepo” viittaa tulevaisuuden luvattuun paikkaan, Jumalan kansan turvalliseen ja loisteliaaseen maahan, sekä nykyhetkeen tarkoitettuun lepoon, jonka Jumala asetti luotuaan kaiken – Hänen luomistyöstään iloitsemiseen. Lepoa on sekä maidon ja hunajan Luvattu maa että yhteisen voitonriemun hetki Jumalan läsnäolossa. Jonain päivänä me saavutamme matkamme päämäärän, kuten Jumalan kansa saavutti Kanaanin maan. Silti tästä päivästä alkaen – ja erityisesti tänään – meitä kutsutaan maistamaan tätä lepoa ja kääntymään Jumalan puoleen ihastellaksemme Hänen kirkkauttaan, jotta voisimme muistaa Hänen työnsä ja luottaa Häneen. Viimeksi mainittu on elintärkeää, koska heprealaiskirjeen kirjoittaja varoittaa lukijaansa siitä, että kuten israelilaiset menettivät mahdollisuutensa astua Luvattuun maahan Kadesh Barneassa, mekin saatamme menettää mahdollisuutemme, kun kovetamme sydämemme. Luottaessamme Jumalaan ja valitessamme tehdä niin päivästä toiseen, saamme kokea sapattilepoa tästä päivästä eteenpäin, kunnes saamme astua sen aidoimpaan muotoon Hänen ikuisessa läsnäolossaan. 

Älkäämme olko palvoessamme kuin oppimattomat, vaan palvokaamme Jumalaa hengessä ja totuudessa. Lue Raamattua ja kuulet Jumalan äänen. Lue Raamattua ja näet Jeesuksen. Lue Raamattua ja saat Pyhän hengen voiman.

POHDINTAKYSYMYKSIÄ  

• Mitä hengellinen lepo tarkoittaa minulle?   
• Miten sapattiaikani ruokkivat toivoani?   
• Onko elämässäni asioita, jotka ovat johtaneet siihen, että olen kovettanut sydämeni? 

RUKOUSAIHEITA  

• Rukoilemme, että Jumala antaisi meille tänään levon.   
• Rukoilemme anteeksiantamusta, kun olemme antaneet sydämemme kovettua ja kääntyneet pois Jumalasta.   
• Rukoilemme anteeksiantamusta ja tarraudumme lupaukseen, että Hän antaa meille pääsyn Luvattuun maahan – levon paikkaan, jossa Hän viettää iäisyyden kanssamme.   
• Rukoilemme apua toistemme rohkaisemiseen, jotta olisimme hyviä esimerkkejä uskollisuudesta seuraavalle sukupolvelle. 

EHDOTETTU RUKOUS 

Isä, minä luotan Sinuun, vaikka olisin autiomaassa, koska tiedän, että Sinä johdatat minut Sinun lepoosi – Sinun turvalliseen ja kirkkaaseen läsnäoloosi. Haluan elää Sinun läsnäolossasi kokeakseni tätä toivoa ja sapattilepoa joka päivä. Aamen.

Michael Mutzner, pysyvä YK-edustaja Genevessä, Maailman Evankelinen Allianssi, Sveitsi.