Kun on vaikea uskoa: 10 päivää Jumalan etsimistä epäilyksen varjoistaEsimerkki

En voi kuin miettiä, olemmeko katsoneet Raamattua väärällä tavalla. Ehkä olemme olleet niin kiinnittyneitä siihen, kuinka muinainen kirja ratkaisee kaikki historialliset, kulttuuriset, tieteelliset ja moraaliset kysymyksemme, että epäilyksestä on tullut välttämätöntä. Mutta entä jos sen pääasiallinen tarkoitus ei olekaan älyllinen varmuus, vaan meidän johdattaminen kukoistavaan suhteeseen Jumalan kanssa?

Ehkä meidän on katsottava Raamattua vähemmän modernein silmin (Miten se käy järkeen?) tai postmodernein silmin (Miten se puhuu minulle?). Ehkä meidän on hyväksyttävä se sellaisena kuin se on: erikoinen, outo, vaikea, haastava, inspiroiva, kutsuva, maailmankatsomusta sotkeva kirja, joka sivu sivulta, kertomus kertomukselta, kulminoituu Jeesuksen persoonaan.

Ja jos tuo on totta, niin kuten kaikki ihmissuhteet, se tarvitsee aikaa.

Tarvitsemme kestävyyttä kaivautuaksemme sen muinaisen, kuivahtaneen pinnan alle ja löytääksemme totuuden.

Ja tarvitsemme huimasti nöyryyttä muuttaaksemme ajatuksiemme suuntaa, kun se tapahtuu.

Joka tapauksessa, minulla on rauha, kun tiedän että sen kirjoittajat olivat myös sen epäilijöitä. He kamppailivat myös. Mutta he jatkoivat Emmauksen tien kulkemista, koska uskoivat sen olevan lopulta sen arvoista. Heillä oli toivo, että jonain päivänä, jollain tavalla, he näkisivät Messiaansa.

Ja se ei tee Raamatusta ainoastaan luotettavaa, vaan myös jotain, jonka mukaan elää.