Kun on vaikea uskoa: 10 päivää Jumalan etsimistä epäilyksen varjoistaEsimerkki

Toisessa Mooseksen kirjassa, kun Jumala käski Moosesta riisumaan sandaalinsa, syy oli se, että Mooses seisoi pyhällä maaperällä. Kuinka hän mahtoi yllättyä! Hän tiesi sen alueen erämaasta hyvin. Hän oli kävellyt siellä neljänkymmenen vuoden ajan paimenena. Moosekselle se oli työpaikka. Hänen mielessän se oli vain tavallista, pölyistä, lampaiden tallaamaa maaperää. Mutta Jumala sanoi, että se oli pyhä.

Mitä jos maa, jolla nyt seisot, on läpikotaisin pyhä? Mitä jos kaikki elämäsi yksityiskohdat ovat Jumalan siluetin kyllästämiä? Mitä jos koko ympärilläsi oleva ilmakehä on täynnä Hänen ääntään?

Jumala puhuu. Se ei vain ehkä tapahdu tavalla, jolla oletat.

• Hän puhuu muiden ihmisten kautta. Jopa niiden, jotka ärsyttävät sinua.

• Hän puhuu taiteen kautta: hyvien kirjojen, musiikin, runouden, laulujen ja valokuvien kautta.

• Hän voi puhua unien kautta...

• Hän puhuu luomakuntansa kautta, kun ahmimme sen kauneutta.

• Hän puhuu synnintunnon kautta ja sen riipivän tunteen kautta, että jokin on pielessä. (Joskus ongelma ei ole Jumalan hiljaisuus vaan synnin korviahuumaava ääni. Synti haluaa olla elämämme kovin ääni. Älä anna sen olla.)

• Hän puhuu tuskamme kautta.

• Hän puhuu menetystemme keskellä.

• Hän puhuu jopa silloin, kun epäilemme.

Jos Jumala on olemassa, niin ei ole olemassa sellaista kuin tavallinen maaperä. Se on kaikki pyhää. Tämä hetki juuri nyt – missä ikinä oletkin – on pyhä. Jumala kutsuu sinua riisumaan sandaalisi, upottamaan varpaasi hiekkaan ja ylistämään.

Hän on täällä.

Jumalan sormenjäljet ovat kaikkialla elämässäsi.