Kun on vaikea uskoa: 10 päivää Jumalan etsimistä epäilyksen varjoistaEsimerkki

Koska elämme rajojen maailmassa, epäilemme.

Koska meillä ei ole kaikkia vastauksia, luonnollisesti kysymme:

Millainen Jumala on? Miten voin tuntea Hänet? Mikä on elämän tarkoitus? Mihin suuntaan minun pitäisi mennä?

Eräs nimetön neljännentoista vuosisadan mystikko sanoi kerran, että löydämme itsemme "tietämättömyyden pilvessä". Siksi epäilemme. Emme näe aina taivasta.

Mutta tässä välissä on muistutettava, että tämä kaikki oli osa Jumalan suunnitelmaa. Hän teki tämän kaiken tarkoituksella. Hän asetti järjestelmään rajansa. Se ei ollut vahinko. Hän tiesi, että joutuisimme elämään niin monien epävarmuuksien kanssa. Ja silti Hän valitsi, että ihmisten tarina tulisi näyttämään tältä... Kun Jumala päätti luoda, Hän olisi voinut sanoa kyllä tuhansille muille mahdollisuuksille. Mutta Hän ei tehnyt niin. Hän valitsi tällaisen maailman. Hän valitsi sinut. Hän valitsi minut. Rajoinemme kaikkineen. Ja silti Hän kutsui sitä "hyväksi".

Tämä kaikki mertkitsee sitä, että epäilykset ovat normaaleja.

Ne ovat luonnollinen seuraamus, kun asumme tässä maailmassa.

Et epäile siksi, että olet huono ihminen, tai että olet vähemmän hengellinen kuin muut. Epäilet, koska olet ihminen.

Tämä on tärkeää, koska niin moni kristitty pitää epäilystä jonain hirveänä, vastenmielisenä syntinä...

Jumala ei luonut Aadamia ja Eevaa niin, että heillä oli kaikki vastaukset elämän vaikeimpiin kysymyksiin. Sen sijaan Hän antoi heille tilaa tutkia, kysellä ja oppia. Hän kasvatti puutarhan, missä mysteeri saattoi olla olemassa rinta rinnan yhdessä uskon kanssa. Joten, kun epäilemme, emme ole pettymys Jumalalle, vaan epäilys on normaali reaktio, koska ymmärryksemme on rajallinen...

Usko ei ole rajojen asettamista, se on mahdollisuuksia. Usko on iho-vasten-ihoa-läheisyyttä, se on kiintymystä, se on suhde. Mutta astuaksemme tähän, meidän on joskus menetettävä varmuutemme. Kaavojemme täytyy mennä sekaisin. Kysymyksiemme täytyy jäädä vaille vastausta. Ja vasta siellä – suhteen syvyyksissä – emme kohtaa listaa uskonnollisista kliseistä vaan Persoonan. Ystävyys on syntynyt.