Kun on vaikea uskoa: 10 päivää Jumalan etsimistä epäilyksen varjoistaEsimerkki

Jos koti on elämä uskossa, niin epäilys on tie, jota pitkin meidän on kuljettava päästäksemme sinne. Tietenkin matkan varrella on haasteita: sudenkuoppia, yksinäisyyttä, ahdistusta, pelkoa, kysymyksiä. Englannin sana question (kysymys) tulee latinan sanasta quaerere, josta saamme sanan quest (matka, etsintä). Matkat, kuten kaikki seikkailut, ovat täynnä esteitä. Jokaisella kutsulla on hintansa. Vuoret ovat tuskallisia kiivetä. Laaksot kivuliaita kestää. Useimpien ihmisten matka kotiin näyttää juuri tältä. Joillakin, jotka tunnen (ja joille olen kateellinen), on paljon helpompaa. Heidän matkansa on nelikaistainen moottoritie – hypätään vain autoon ja ollaan jo perillä. Toiset, kuten minä, taas kiertävät maisemareittiä.

Mutta joka tapauksessa, olemme matkalla sinne.

Ja joka tapauksessa, emme ole yksin...

Olemme hämmentyneitä ja yksinäisiä ja juoksentelemme pää kolmantena jalkana keskellä raunioita löytääksemme tarkoituksen. Meille on annettu kaksi käsikirjoitusta. Toinen sanoo, että tarkoitusta ei ole. Kaikki tapahtui vain vahingossa. Asioita sattuu. Ja hei muuten, sinäkin olet vahinko.

Mutta Jeesus antaa meille toisen käsikirjoituksen. Hän sanoo, että elämällä on tarkoitus. Ja kaikella, mikä tekee sinusta sinut – hengityksellä keuhkoissasi, sydämellä, joka hakkaa rinnassasi, kyynelilläsi, peloillasi ja unelmillasi – on merkitys. Hän lupaa, että oikeus tulee hallitsemaan, armo voittaa, rikki mennyt rakennetaan uudelleen, ja Hän kutsuu meitä yhteistyöhön kanssaan parhaan kykymme mukaan.

Jotkut sanovat, että tämä on vain harhakuvitelmaa. Ja ken tietää, ehkä he ovat oikeassa. Ehkä me olemme niitä hulluja ja harhaisia. Mutta elän mieluummin toivossa, etsien kaunista Jumalaa, kuin jumalattoman maailman tuskissa ja tyhjyydessä.

Uskon, että olemassaolon merkitys on enemmän kuin sokea, häikäilemätön välinpitämättömyys.

Uskon Jumalaan, joka loi meidät, rakasti meitä, antoi itsensä puolestamme, ja joka vetää meitä väsymättä, sinnikkäästi ja rakastavasti puoleensa.

Uskon, että elämällä on merkitys.

Uskon, että kuolema ei sano viimeistä sanaa.

Uskon lopulliseen todellisuuteen, ja... se on täynnä elämää, kauneutta ja syvyyttä.

Uskon, että epäilys on osa ihmisenä olemista. Se laittaa meidät venymään, haavoittaa meitä, mutta sitten – jos annamme – se johtaa meidät syvempään uskoon.

Uskon, että kun aurinko pimenee, se tulee takaisin. Auringonpimennys menee ohi. Maailma saattaa näyttää erilaiselta, mutta niin olemme mekin. 

Ja uskon, että olemme muutakin kuin ainesosat, joista meidät on luotu.