Keskusteluja Jumalan kanssaEsimerkki

Herra paimentaa meitä Hänen äänellään ja me vastaamme Hänelle omallamme. Eikö olekin loogista, että Hän, joka kutsuu itseään Sanaksi kommunikoi jatkuvasti? Ja että Hän, joka loi meidät keskusteluyhteyteen kanssaan, uhrasi itsensä, jotta voimme palata Hänen luokseen, ja vaikka tietää, mitä aiomme sanoa, pitää siitä, että saa kuulla äänemme, kun puhumme Hänelle? 

Onneksi tämä kaikkein merkityksellisin keskustelu ei koskaan perustu meidän hyvyyteemme, saavutuksiimme tai kysymystemme laatuun. Etuoikeus kuulla ja tulla kuulluksi perustuu ainostaan Jeesuksen uhriin. 

Keskustelu alkaa, kun Herra lähestyy meitä. Jumala on Rakkaus ja Hänen rakkautensa täytyy tavoitella suhdetta. Meidän velvollisuutemme on tunnistaa Hänen äänensä ja vastata Hänelle. Sitten Hän uskollisesti vastaa. Sillä välin nautimme Hänen läsnäolostaan, tottelemme ja luotamme. Luulen, että tämä jatkuva keskustelu on se, mitä Paavali tarkoitti rohkaistessaan meitä ”rukoilemaan hellittämättä”. Me joko kuuntelemme Herraa tai ilmaisemme jotain Hänelle ja odotamme saavamme Häneltä vastauksen. Tämä on meille velvollisuus ja ilo. Lopulta huomaamme, että emme voi elää ilman keskustelun Herraa. Emme voi olla rukoilematta.

Rukous rakentaa ja vahvistaa välittömästi. Keskustelumme Jumalan kanssa synnyttää viisautta ja jättää meille rauhan. Kun emme tiedä, miten toimia, rukous on seuraava järkevä askel. Se on helpotus. Se on helppoa. Se on lepoa. 

Jumalan kanssa puhuminen ja Hänen kuuntelemisensa ovat luonnollisia reaktioita tarpeeseemme olla yhteydessä Hänen kanssan – juuri nyt. Kuten Tevye suorasukaisesti keskustelee Jumalan kanssa Viulunsoittaja katolla -musikaalissa, mekin puhumme ja kuuntelemme pitkin päivää arjen keskellä. Herra lakkaamatta kutsuu ja odottaa, että keskittymisemme kohde vaihtuisi. Olen monesti miettinyt, miksi kestää niin kauan ennen kuin alamme etsiä suhdetta Häneen. Kun käännymme, olemme Hänen ympäröiminään – Vastauksen.