Keskusteluja Jumalan kanssaEsimerkki

Kotiopetusta antavana äitinä käytän aina osan kesästäni asettaen tavoitteita ja tilaten opetussuunnitelman. Kesä 1999 ei ollut erilainen muutoin kuin siten, että odotin seitsemättä lastamme syntyväksi lokakuussa. Minun piti käydä kaikki tarkasti läpi ennen kuin ei olisi enää aikaa ajatella. 

Suuren suunnittelu-urakan jälkeen eräs tärkeä päätös oli vielä tekemättä. Samuelilla, joka oli juuri täyttämässä neljä vuotta, oli vaikeuksia puheen tuottamisen kanssa. Ajattelin, että puheterapia auttaisi. Mutta kotikoulun aikataulussa, jossa jokin niin harmiton kuin puhelu voi sotkea kaiken, puheterapiakäynnit keskellä päivää voisivat häiritä perheen keskittymistä pahasti. Toisaalta, jos tämä vuosi oli Samuelin paras kehitysikkuna kielen kehitykselle ja minä vain liian laiska viemään häntä oppitunneille? 

Muistan selvästi sen lauantai-iltapäivän, kun lähdin ulos rukouskävelylle Herran kanssa. Sanoin sen Hänelle näin: ”Minun pitää saada tietää tämä: Pitäisikö Samuelin mennä puheterapiaan tänä vuonna ja voisinko odottaa, kunnes hän täyttää viisi?” Se oli noin yksinkertaista ja täsmällistä. Seurasi hiljaisuus, mutta en siitä järkyttynyt. Olin varma, että Herra näyttäisi minulle. Tiesin sen, koska niin Hän oli aina ennenkin tehnyt. Joten jäin odottamaan.

Seuraava päivä oli sunnuntai ja perheemme meni kirkkoon kuten tavallista. Kun oli saarnan aika, pastorimme Jessica Moffatt yllätti meidät pyyhältämällä keskikäytävää pitkin pukeutuneena Suzanna Wesleyksi (John Wesleyn, metodistiseurakunnan perustajan, äiti). Hän piti yksinpuhelun englantilaisella aksentilla siitä, millaista oli olla yhdeksäntoista lapsen äiti! Hän kuvaili, miten riippuvainen hän monessa tilanteessa oli Jumalasta ja sitten hän alkoi puhua, miten huolissaan hän oli pojastaan Samuelista. Ryhdistäydyin. ”Susanna” jatkoi selittämällä, että Samuel Wesley oli viisi vuotta vanha eikä ollut puhunut vielä sanaakaan. Eräänä päivänä hän oli yhtäkkiä alkanut puhua kokonaisia lauseita.

Kuunnellessani paikaltani kolmannessa rivissä vasemmalla erotin Herran äänen. ”Samuelin ei tarvitse puhua ennen kuin hän on viisi. Odota puheterapian kanssa ensi vuoteen.” Mikä rauha, mikä varmuus tuli syksyn suunnitelmieni ylle. Samuel meni seuraavana vuonna puheterapiaan ja hänen ääntämyksensä parani merkittävästi. 

Herra haluaa, että kysymme Häneltä täsmällisiä kysymyksiä ja seuraamme Hänen tahtoaan. Hän aidosti välittää yksityiskohdista.