Keskusteluja Jumalan kanssaEsimerkki

Niiden, jotka toivovat suloisempia, syvempiä keskusteluja Isän kanssa, täytyy oppia odottamaan – luottamaan Hänen viisauteensa, hallintavaltaansa, tahtoonsa ja ajoitukseensa. Mutta miksi Jumala toisinaan edellyttää odottamista? Alle on koottu muutamia varmoja keinoja sellaiseen kypsään, suhteeseen perustuvaan rukouselämään, jollaista me kaikki haluamme, mutta jota meillä ei ole kärsivällisyyttä odottaa.

Jos voisin, kuuluttaisin tämän ensimmäisen periaatteen fanfaarin ja punaisen maton kera: On hyvä odottaa rukouksen alkupuolella, keskustellen Jumalan kanssa ennen kuin esitämme pyyntömme. Tässä vaiheessa viipyilemme Jumalan seurassa huomataksemme, mitä Hänellä on sydämellään. Odottaminen osoittaa taipumistamme Hänen tahtoonsa sekä Hänen kunnioittamistaan. Tarvitsemme Hänen viisauttaan pyytääksemme oikealla tavalla. 

Kun opetuslapset pyysivät Jeesusta opettamaan heitä rukoilemaan, Hän opetti heitä sanomaan: ”Tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa.” (Matt. 6:10) Mekin voimme aloittaa anomisemme pyytämällä Jeesusta opettamaan meitä rukoilemaan. Kun Hän toteuttaa tahtonsa maan päällä kuten taivaassa, olemme oikein asennoituneita esittääksemme sellaisen pyynnön, jonka Hän mielihyvin toteuttaa. Kun pyydämme tällä tavoin, myös oman sydämemme kaipaus täyttyy. Yksistään tämä käytäntö on mullistanut rukouselämäni. Suosittelen vahvasti Jumalan tahdon tapahtumisen rukoilemista. Tällaisessa suhteeseen perustavassa pyyntöä edeltävässä keskustelussa saamme odottaa Jumalan tulemista esiin Ihmeellisenä Neuvontuojana. 

Toisina aikoina odottamisen tarve tulee vasta pyynnön jälkeen. Tällainen odottaminen on yhteydessä erilaisiin kausiin elämässämme. Aina ei ole aika ottaa vastaan. ”Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla.” (Saarn. 3:1) Oikea aika tulee varmasti, mutta vasta kun sen hetki on. Oikea aika, jolloin meitä siunataan odotetulla vastauksella, on kaksin verroin kauniimpi.

Lopuksi, rukouksessa odottaminen edellyttää periksiantamattomuutta, ja periksiantamattomuus on kallisarvoista. Niiden, jotka janoavat olla kypsiä ja täydellisiä, täytyy tarpoa jyrkät ja kiemuraiset portaat, jotka vievät sitä kohti. Raamattu jopa sanoo että tätä rasittavaa prosessia pitäisi juhlia! Tapahtumahetkellä saatamme katsoa ylen sitä puhdistavaa stressiä, jonka periksiantamattomuus aiheuttaa, mutta jälkeenpäin emme vaihtaisi kokemustamme mihinkään. Jumala siunaa meitä siten, ettei meillä aina ole tilaisuutta kiertää odottamisprosessia.