Paul Trippin kiitospäivä-ajan hartaudetEsimerkki

Sinun ja minun täytyy sanoa se itsellemme uudelleen ja uudelleen. Meidän täytyy katsoa peiliin ja tehdä tunnustuksesta osa aamurutiinejamme. Näin meidän tulisi sanoa: "Minä en ole suorittanut tutkintoa armosta." On niin houkuttelevaa alkaa puolustelemaan omaa vanhurskauttaan:

"Ei se ollut oikeasti himoa. Olen vain kauneudesta nauttiva mies."

"Ei se oikeasti ollut juoruilua. Se oli vain hyvin yksityiskohtainen, hyvin henkilökohtainen rukousaihe."

“En minä ollut vihainen lapsilleni. Toimin vain kuten Jumalan profeetat. 'Näin sanoo Herra . . .'"

"Ei tässä ole kyse mistään omasta vallanhalustani. Ei, minä vain harjoitan Jumalan minulle suomia johtajan kykyjäni."

"En minä ole kovasydäminen ja saita. Yritän vain olla hyvä taloudenhoitaja siinä, mitä Jumala on minulle antanut."

"En minä ylpeillyt. Ajattelin vain, että jonkun olisi hyvä johtaa keskustelua oikeaan suuntaan."

"Ei se ollut oikeasti valetta. Se oli vain erilainen tapa esittää faktat – eräänlainen vaihtoehtoinen totuus."

Meillä kaikilla on taipumus pitää itseämme vanhurskaampina kuin todellisuudessa olemme. Emme pidä ajatuksesta, että edelleen tarvitsemme epätoivoisesti Jumalan pelastavaa armoa. Emmekä varsinkaan halua kohdata sitä faktaa, että meidät täytyisi pelastaa itseltämme! Kun puolustat omaa vanhurskauttasi ja yrität kaikkesi kieltääksesi syntisi paljastavan empiirisen todistusaineiston, unohdat etsiä ihmeellistä armoa, joka on ainoa toivosi. Armo on puoleensavetävää vain syntisille. Jumalan hyvyyden rikkauksia ovat aina etsineet vain köyhät.

Suuren Lääkärin tarjoamaa hengellistä parantumista arvostavat vain ne, jotka myöntävät edelleen kärsivänsä synnin sairaudesta. On suuri tragedia, että ylistämme Jumalaa Hänen armostaan sunnuntaina ja kiellämme tarvitsevamme tuota armoa kaikkina muina viikonpäivinä. Kohtaa tänään totuus siitä, ettet koskaan lakkaa tarvitsemasta armoa, vaikka oppisit mitä ja vaikka kasvaisit uskossasi kuinka paljon tahansa, ennen kuin olet ylittänyt kuolemanrajan ja taistelusi on ohi, koska syntiä ei enää ole (katso Fil. 3:12–16). Voit alkaa juhlia armoa, joka on sinulle vapaasti tarjolla jokaisena päivänä, myöntämällä, kuinka paljon tarvitset sitä.