Matfei 27
27
Iisus annetah Pilatale käzih
(Mark. 15:1; Luk. 23:1-2; Iiv. 18:28-32)
1Aijoi huondeksel kai ylimäzet papit da rahvahan vahnimat kerävyttih paginale, kui tappua Iisussua. 2Händy sivottih nuorih, viettih siepäi iäres i annettih muaherran Pilatan käzih.
Juudan surmu
(Ap.r. 1:18-19)
3Konzu Juudu, Iisusan menettäi, nägi, Iisussua suudittih surmah, häi jo žiälöičči, ku luadii pahoi. Häi vedi järilleh ylimäzile pappiloile da rahvahan vahnimile net kolmekymmen hobjud՚engua, kudamat oli heis suannuh, 4da sanoi: «Minä luajiin riähkiä, ku menetin oigien veren.» No hyö sanottih: «Se ei ole meijän dielo. Kačo iče iččiedäs.» 5Juudu lykkäi d՚engat jumalankoin lattiele, lähti da ripustih. 6Sit ylimäzet papit otettih net d՚engat da sanottih: «Nämii d՚engoi ei sua panna jumalankoin d՚engoih, se on veren hindu.» 7I keskenäh paistuu hyö ostettih nämih d՚engoih padoinluadijan peldo vierasmualazile kalmismuakse. 8Sendäh sidä pelduo vie tänäpäigi sanotah Veripellokse. 9Muga tuldih tovekse nämä Jumalan iänenkandajan Jeremien sanat:
– Hyö otettih net kolmekymmen hobjud՚engua,
hindu, kudaman Izrail՚an rahvas pani Hänele,
10da ostettih sih padoinluadijan peldo,
muga kui Taivahalline Ižändy oli minule käskenyh.
Iisus Pilatan ies
(Mark. 15:2-15; Luk. 23:3-5, 13-25; Iiv. 18:33-19:16)
11Iisus seizoi muaherran Pilatan ies. Muaherru kyzyi Hänel: «Oletgo sinä jevreilöin suari?» Iisus vastai: «Sinä sen sanoit.» 12I konzu ylimäzet papit da rahvahan vahnimat viäritettih Händy, Häi ei vastannuh nimidä. 13Sit Pilat sanoi Hänele: «Etgo kuule, mis äijäs sinuu viäritetäh?» 14No Iisus ei vastannuh ni yhteh hänen kyzyndäh, i muaherru äijäl diivihes sidä. 15Pruazniekan aigua muaherru ainos piästi välläle yhten kiiniotettulois, sen, kudamua tahtoi rahvas. 16Oli sie tyrmäs yksi kuulužu rozvo, kudamua sanottih [Iisus] Varavvakse. 17Konzu rahvas kerävyttih, Pilat kyzyi heil: «Kedä pidäy teile piästiä, [Iisus] Varavvua vai Iisussua, kudamua sanotah Messiekse?» 18Häi, näit, tiezi, hyö vihattih Iisussua da sendäh annettih hänen käzih. 19Konzu Pilat istui sud՚d՚an sijal, hänen naine työndi hänele viestin: «Älä luaji nimidä sille oigiele miehele. Minul tuskuau vačan unen täh, kudaman näin Häneh näh tänäpäi.» 20No ylimäzet papit da rahvahan vahnimat yllytettih rahvastu, ku rahvas kyzyttäs piästiä Varavvua, a Iisussua tappua. 21Muaherru kyzyi: «Kudamua nämis kahtes työ tahtotto, ku minä piästäzin?» Hyö vastattih: «Varavvua.» 22Pilat kyzyi: «A midä sit minul pidäy luadie Iisusale, kudamua sanotah Messiekse?» Hyö kaikin vastattih: «Nuaglittahes ristah!» 23Sit muaherru sanoi: «Midä pahua häi luadii?» No hyö kirruttih vie enämbäl: «Nuaglittahes ristah!» 24Pilat nägi, täs ni mi ei auta, a häly oli algamas. Häi otti vetty, pezi käit rahvahan ies da sanoi: «Minä en ole viäry tämän miehen veres. Kačokkua iče.» 25Sit kai rahvas kirruttih: «Anna hänen veri tulou meile da meijän lapsien piäle!» 26Sit Pilat piästi heile Varavvan, a Iisussua häi käski rozgittua da andoi ristah nuaglittavakse.
Saldatat nagretah Iisussua
(Mark. 15:16-20; Iiv. 19:2-3)
27Sit Pilatan saldatat viettih Iisussua muaherran dvorčah i kerättih kogo saldattujoukko Hänes ymbäri. 28Hyö jaksatettih Händy i pandih piäle tuliruskei soba, 29punottih čökittäjis oksis venku da pandih piäh. Oigieh kädeh hyö annettih keppi, iče heityttih polvilleh Hänen edeh i niäritettih Händy: «Terveh, jevreilöin suari!» 30Sit hyö sylgiettih Häneh, otettih käis keppi da lyödih sil Händy piäh. 31Kylläl nagrettuu, hyö otettih Hänel se ruskei soba, sellitettih Händy iččeh sobih da lähtiettih viettämäh ristah nuaglittavakse.
Iisussua nuaglitah ristah
(Mark. 15:21-32; Luk. 23:26-43; Iiv. 19:17-27)
32Matkal saldatat nähtih kirinielaine mies, kudaman nimi oli Simon. Händy hyö pandih kandamah Iisusan ristua. 33Konzu tuldih sih kohtah, kudamua sanotah Golgofakse, Piäkul՚l՚ukkukohtakse, 34tarittih Iisusale viinua, kudamah oli sevoitettu sappii. Häi opii sidä, no ei tahtonuh juvva. 35Saldatat nuaglittih Händy ristah, sit juattih keskenäh Hänen sovat, pandih puikkoh. 36Iče istuttihes da vardoittih Händy sie. 37Hänen piän piäle ristah pandih kirjutus, kudai ozutti, mis Händy viäritetäh: «Tämä on Iisus, jevreilöin suari.» 38Yhtes Hänenke ristah nuaglittih kaksi rozvuo, yksi oigiele, toine hurale puolele. 39Siiričiastujat nagrettih Händy, lekutettih piädy 40da sanottih: «Sinähäi voit levittiä muah jumalankoin da kolmes päiväs nostua sen! Ga sit piästä iččiedäs, ku ollet Jumalan Poigu. Heity ristaspäi.» 41Nenga nagrettih Händy i ylimäzet papit, zakonanopastajat da rahvahan vahnimat. Hyö sanottih: 42«Toizii häi piästi, a iččiedäh ei voi piästiä. Häi on Izrail՚an suari; anna heittyy nygöi ristas, sit myö uskommo häneh. 43Häi uskoi Jumalah; anna Jumal piästäy händy nygöi, ku ollou häneh mieldynyh. Häi vet sanoi iččie Jumalan Poijakse.» 44Muga kirottih Händy rozvotgi, kudamii nuaglittih ristah yhtes Hänenke.
Iisusan kuolendu
(Mark. 15:33-41; Luk. 23:44-49; Iiv. 19:28-30)
45Kuvvendel čuasul, puolenpäivän aigua, kaikel mual rodih pimei, i sidä pimiedy kesti yheksändeh čuassuh suate. 46I läs yheksätty čuassuu Iisus kirgai äijäl: «Eli, Eli, lama sabahtani?» Se on: ‘Jumaloini, Jumaloini, mindäh Minuu hylgäit?’ 47Sen kuultuu sanottih erähät niilöis, kudamat sit seizottih: «Häi kuččuu Il՚l՚ua.» 48Sil sanal yksi heis juoksi, otti gupkan, kastoi sen muigieh viinah, pani kepin piäh da andoi Hänele juvva. 49No erähät sanottih: «Annas kačommo, tulougo Il՚l՚u händy piästämäh.» 50Sit Iisus vie kerran kirgai äijäl i andoi hengen. 51Juuri sil aigua jumalankoin keskuszuavessi rebii kahtekse ylähänpäi alahah suate. Mua särizi, kallivot hallettih, 52kalmat avavuttih, i äijien kuolluzien jumalanuskojien rungat elavuttih. 53Hyö lähtiettih kalmoispäi, a Iisusan kuollielois nostuu tuldih pyhäh linnah i jiävittihes sie äijile. 54No konzu suanpiällikkö da net, kudamat hänenke vardoittih Iisussua, nähtih muan särizendy da midä muudu vie rodih, hyö äijäl pöllästyttih da sanottih: «Tämä tottu oli Jumalan Poigu!» 55Oli sie äijy naiziigi, kudamat kačottih loitombazennu. Hyö tuldih Iisusanke Galileispäi da avvutettih Hänele. 56Heijän joukos oldih Magdalan Marija da Marija, Juakoin da Josifan muamo, da Zevedein poigien muamo.
Iisusan muahpanendu
(Mark. 15:42-47; Luk. 23:50-56; Iiv. 19:38-42)
57Ehtäl tuli yksi bohattu mies Arimatiespäi, hänen nimi oli Josif i häigi oli Iisusan opastui. 58Häi meni Pilatan luo da kyzyi, voisgo ottua Iisusan rungan. Pilat käski andua rungan hänele. 59Josif otti Iisusan rungan, kiärii puhtahah paltinah 60i pani sen uudeh kalmukoloh, kudaman oli louhinnuh kallivoh iččeh näh. Häi vieretti suuren kiven kalmukolonsuuh da lähti iäres. 61Sie oldih i Magdalan Marija da se toine Marija; hyö istuttih kalman vastal. 62Tossupiän – se oli suovattu – ylimäzet papit da fariseit kerävyttih Pilatan luo 63i sanottih: «Herru, myö mustammo, gu se kielastelii vie elos olles sanoi: ‘Kolmen päivän peräs minä nouzen kuollielois.’ 64Käske sit hyvin vardoija sidä kalmua kolmandeh päiväh suate, ku hänen opastujat ei tuldas da ei varrastettas händy da sanottas rahvahale: ‘Häi nouzi kuollielois.’ Jälgimäine kielastus olis sit pahembi enzimästy.» 65Pilat sanoi heile: «Täs teile vardoiččijat, mengiä da vardoikkua kalmua muga hyvin kui voitto.» 66Hyö mendih kalmale, pandih kalmansuus olijah kiveh pečatti, a sen rinnale jätettih vardoiččijat.
Nke Ahọpụtara Ugbu A:
Matfei 27: LIVVI
Mee ka ọ bụrụ isi
Kesaa
Mapịa
Ịchọrọ ka echekwaara gị ihe ndị gasị ị mere ka ha pụta ìhè ná ngwaọrụ gị niile? Debanye aha gị ma ọ bụ mee mbanye
(c) Biblienkiännändyinstituuttu, Helsinki 2003