Matfei 26
26
IISUSAN KUOLENDU DA KUOLLIELOISNOUZENDU 26-28
Iisus tahtotah tappua
(Mark. 14:1-2; Luk. 22:1-2; Iiv. 11:45-53)
1Konzu Iisus loppi kai nämä paginat, sanoi Häi opastujile: 2«Työ tiijättö, kahten päivän peräs on Äijypäivy. Sit Ristikanzan Poigu annetah ristah nuaglittavakse.» 3Juuri sil aigua ylimäine pappilisto da rahvahan vahnimat kerävyttih Kaifu-nimellizen ylimäzen papin dvorčah. 4Hyö piettih paginua, kui viizahuol tavata Iisussua da tappua Händy. 5«Vai ei pruazniekan aigua», hyö sanottih, «gu rahvahan keskes ei rodies hälyy.»
Iisus voijellah Vifanies
(Mark. 14:3-9; Iiv. 12:1-8)
6Vifanies eli yksi Simon, kudamas enne oli prokuazu. Konzu Iisus oli hänen luo gostis, 7sinne tuli naine, kudamal oli keral alebastruast՚e täyzi ylen kallistu hyväle tulijua pyhävoidu. Iisusan stolas olles häi kuadoi voidiet Hänen piäh. 8Konzu opastujat nähtih tämä, hyö suututtih da sanottih: «Mikse tyhjäh pidiä voidieloi? 9Voinnushäi net myvvä kallehel hinnal da andua d՚engat köyhile.» 10Iisus ellendi heijän paginat i sanoi heile: «Mindäh työ pahoitatto tämän naizen mieldy? Häi luadii minule hyvyön. 11Köyhät ollah ainos teijänke, a minuu teil ei ole ainos. 12Konzu häi kuadoi nämä voidiet minun rungale, häi luadii sen minun muahpanendah niškoi. 13Toven sanon teile: kogo muailmas, kaikkiel, kus ruvetah sanelemah jevangeliedu, mustetah händygi i sanellah täs hänen hyväs ruavos.»
Juudu myöy Iisusan
(Mark. 14:10-11; Luk. 22:3-6)
14Sit yksi niilöis kahtestostu opastujas, kudaman nimi oli Juudu Iskariot, meni ylimäzien pappiloin luo 15da sanoi: «Äijängo annatto, ku minä andanen Iisussua teijän käzih?» Hyö maksettih hänele kolmekymmen hobjud՚engua. 16Täs lähtijen häi ečii mostu aigua, konzu vois andua Iisussua heijän käzih.
Äijänpäivän vero
(Mark. 14:12-21; Luk. 22:7-14, 21-23; Iiv. 13:21-30)
17Rieskanleivän pruazniekan enzimäzenny päivänny opastujat tuldih Iisusan luo i sanottih: «Kunnebo Sinä tahtot, ku myö varustazimmo Sinule Äijänpäivän veron?» 18Iisus sanoi heile: «Mengiä linnah.» Sit Häi n՚evvoi heile kenen luo mennä da käski sanuo sille ristikanzale: «Opastai sanoi: Minun aigu on lähäl. Sinun luo minä tahton syvvä Äijänpäivän veron omien opastujienke.» 19Opastujat luajittih muga, kui Iisus oli heile käskenyh. Hyö varustettih Äijänpäivän vero. 20Konzu tuli ehty, istuihes Iisus stolah kahtentostu opastujanke. 21Syvves Häi sanoi: «Toven sanon teile: yksi teis menettäy minuu.» 22Opastujile rodih ylen paha mieles i hyö ruvettih kyzelemäh toine toizele jälles: «Ižändy, ethäi taki minuu duumaiče?» 23Häi vastai heile: «Ken painoi leibiä yhteh astieh minunke, se menettäy minuu. 24Ristikanzan Poigu lähtöy juuri muga, kui Häneh näh on sanottu Pyhis Kirjutuksis, no paha rodieu sille, ken menettäy Ristikanzan Poigua! Parembi ollus sil ristikanzal olla rodiemattah.» 25Sit Juudu, Iisusan menettäi, sanoi Hänele: «Ravvi, enhäi se ole minä?» «Sinä sen sanoit», sanoi Iisus.
Iisus luadiu pyhän veron
(Mark. 14:22-26; Luk. 22:15-20; 1 Kor. 11:23-25)
26Syöndän aigua Iisus otti leivän, kiitti sit Jumalua, lohkai leivän, andoi opastujile da sanoi: «Otakkua, syögiä. Tämä on minun rungu.» 27Sit Häi otti mal՚l՚an, kiitti Jumalua, andoi mal՚l՚an heile i sanoi: «Juogua täs kaikin. 28Tämä on minun veri, sovun veri, kudai valutetah äijis ristikanzois tuači, ku prostittazihes heijän riähkät. 29Minä sanon teile: minä en rodei juomah tädä viinumuarjupuun annettuu enne sidä päiviä, kuni minun Tuatto ei ota kaikkie valdua, sit juon uuttu viinua teijänke.» 30Hyö pajatettih malittuvirzi da lähtiettih Voipuumäile.
Iisus ennustau Pedrin kieldävyndän Hänes
(Mark. 14:27-31; Luk. 22:31-34; Iiv. 13:36-38)
31Sit Iisus sanoi heile: «Tänyön työ kaikin hylgiättö minuu; onhäi Pyhis Kirjutuksis sanottu: ‘Minä lyön paimoidu, i lammasjoukko leviey.’ 32No kuollielois nostuu minä menen enne teidy Galileih.» 33Pedri sanoi Iisusale: «Hos kaikin hyllätänneh Sinuu, minä nikonzu en hylgiä.» 34«Toven minä sanon sinule», sanoi Iisus, «tänyön, enne ku laulau kukki, sinä kolme kerdua kieldävyt minus.» 35Pedri sanoi Hänele: «Hos pidänöy kuolta Sinunke, sitgi minä en kieldävy Sinus.» Nenga sanottih kai toizetgi opastujat.
Iisus molihes Gefsimanies
(Mark. 14:32-42; Luk. 22:39-46)
36Sit Iisus tuli opastujienke Gefsimanii-nimizeh saduh. Häi sanoi opastujile: «Istukkua täs sil aigua, kuni minä lähten molimmos tua.» 37Häi otti kerale Pedrin da kaksi Zevedein poigua. Tusku da ahtistus valdai Hänen. 38Sit Häi sanoi heile: «Minun hengi on suuris tuskis, kuolendutuskis: olgua täs da pyzykkiä jallas minunke.» 39Häi meni vähästy loitombakse, painui rožin muadu vaste da rubei molimahes: «Ku suannou, Tuatto, mengäh tämä mal՚l՚u siiriči minus. No anna rodieu ei muga, kui minä tahton, a kui tahtot Sinä.» 40Sit Häi meni opastujien luo i tabai heidy maguamas. «Ettogo ni yhty čuassuu voinnuh olla jallas minunke!» sanoi Häi Pedrile. 41«Olgua jallas da moliettokseh, ku etto puuttus muanitukseh. Hengi on tahtoi, ga rungu on vähävägine.» 42Uvvessah, toizen kerran, Häi meni loitombakse da moliihes: «Tuatto, ku tämä mal՚l՚u ei voinne mennä minus siiriči minun juomattah, ga sit roikkah Sinun tahton mugah.» 43Opastujien luo tulduu Häi myös nägi heidy maguamas, uni vedi heijän silmät umbeh. 44Häi jätti heidy, meni da moliihes kolmanden kerran, myös moizil sanoil. 45Sit Häi tuli opastujien luo da sanoi heile: «Ainosgo vai maguatto da huogavutto? Aigu tuli. Ristikanzan Poigu annetah riähkähizien käzih. 46Noskua, läkkiä minunke! Kačokkua, minun menettäi on jo lähäl.»
Iisussua otetah kiini
(Mark. 14:43-50; Luk. 22:47-53; Iiv. 18:3-12)
47Konzu Iisus vie pagizi, tuli sih Juudu, yksi niilöis kahtestostu. Hänenke tuli suuri miesjoukko, kudamua työttih ylimäzet papit da rahvahan vahnimat. Kaikil oli miekat da seibähät käzis. 48Iisusan menettäi jo ielpäi sanoi heile, mittuman merkin häi andau: «Kelle minä suudu annan, se on Häi. Otakkua Händy.» 49Häi meni kohti Iisusan luo da sanoi: «Terveh, ravvi!» da andoi Hänele suudu. 50Iisus sanoi hänele: «Kačovai mindäh sinä tulit tänne, velli?» Sit miehet tuldih lähembäkse, tavattih Iisussua da otettih Händy kiini. 51Sit yksi niilöis, kudamat oldih Iisusanke, vieldi miekan huodras, iški ylimäzen papin käskylästy da leikkai hänel korvan. 52Iisus sanoi hänele: «Pane miekku huodrah. Ken tartuu miekkah, se miekas suau surman. 53Vai smietitgo, en vois kyzyö abuu Tuatal? Sit Häi kerras työndäs minun luo enämbän ku kaksitostu legionua#26:53 Legionu – 6000 hengie. anhelii. 54No kuibo sit tuldas tovekse Pyhät Kirjutukset, kudamis sanotah, nenga pidäy roijakseh?» 55Sit Iisus sanoi sille miesjoukole: «Työ tulitto minuu ottamah miekoin da seibähienke, buitegu minä olen rozvo. Joga päiviä minä istuin jumalankois opastamas, i työ etto ottanuh minuu. 56No kai tämä rodih sikse, ku Jumalan iänenkandajien kirjutukset tuldas tovekse.»
Sit kai opastujat hyllättih Händy da pajettih.
Iisus N՚evvokunnan ies
(Mark. 14:53-65; Luk. 22:54-55, 63-71; Iiv. 18:13-14, 19-24)
57Iisusan kiiniottajat lähtiettih viettämäh Händy ylimäzen papin Kaifan edeh, kunne jo kerävyttih zakonanopastajat da rahvahan vahnimat. 58Pedri astui Hänele jälles loitombazennu juuri ylimäzen papin pihah suate, meni veriäs sydämeh da istuihes käskyläzien joukkoh, ku tahtoi nähtä, mih kai lopeh. 59Ylimäzet papit da kai N՚evvokundu ečittih kielahuol luajittuu tovestustu Iisussua vastah, gu voidas sit tappua Händy. 60No hyö ei löytty mostu, hos äijät tuldih edeh da viäritettih Händy kielahuol. Jälgimäi tuli kaksi miesty, 61i hyö sanottih: «Tämä mies sanoi: ‘Minä voin levittiä jumalankoin da kolmes päiväs nostua sen.’» 62Sit ylimäine pappi nouzi da kyzyi Iisusal: «Etgo vastua nimidä nämih viäritändöih?» 63No Iisus oli vaikkani. Sit ylimäine pappi sanoi Hänele: «Minä käsken sinule elävän Jumalan nimes: sano meile, oletgo sinä Messii, Jumalan Poigu.» 64«Sinä sen sanoit», sanoi Iisus. «A minä sanon teile: täs lähtijen työ näittö Ristikanzan Poigua istumas Vägevän Jumalan oigiel puolel da tulemas alah taivahan pilvien piäl.» 65Sit ylimäine pappi revitti oman sovan da sanoi: «Häi nagrau Jumalua. Kenenbo vie sanoi meile pidäy? Kuulittohäi, kui häi pani iččiedäh Jumalan rinnale. 66Kuibo duumaičetto?» Hyö vastattih: «Häi on viäry, hänel pidäy kuolta.» 67Sit hyö sylgiettih Hänele silmih i perrettih Händy. Toizet iškiettih Händy korvale 68i sanottih: «Sano meile, Messii, ken sinuu löi!»
Pedri kieldävyy Iisusas
(Mark. 14:66-72; Luk. 22:56-62; Iiv. 18:15-18, 25-27)
69A Pedri istui pihal. Hänen luo tuli yksi käskyläsnaine da sanoi: «Sinägi olit Iisusanke, sen galileilazenke.» 70Pedri puččiihes kaikkien kuulten da sanoi: «En tiijä, mih niškoi sinä pagizet.» 71Konzu häi meni lähembäkse veriädy, händy nägi toine naine i sanoi sie olijoile: «Tämä oli Iisusanke, sen Nazariettalazenke.» 72Myös Pedri puččiihes da sanoi: «Hengiristu, en tunne sidä miesty.» 73Kodvazen olduu tuli hänen luo vie muidu, kudamat seizottih sie. Hyö sanottih Pedrile: «Tottu sinägi olet yksi heis, se nägyy sinun paginluavus.» 74Sit Pedri rubei kiistämäh: «Minä pagizen tottu. En tunne sidä miesty. Tazakkah Jumal minule, ku kielastannen.» Sil aigua lauloi kukki. 75Pedri musti sanat, kudamat oli sanonuh Iisus: «Enne ku kukki laulau, sinä kolme kerdua kieldävyt minus.» Häi lähti siepäi da abieh itki.
Nke Ahọpụtara Ugbu A:
Matfei 26: LIVVI
Mee ka ọ bụrụ isi
Kesaa
Mapịa
Ịchọrọ ka echekwaara gị ihe ndị gasị ị mere ka ha pụta ìhè ná ngwaọrụ gị niile? Debanye aha gị ma ọ bụ mee mbanye
(c) Biblienkiännändyinstituuttu, Helsinki 2003