Ylpeys

Olemme jo päässeet viidenteen päivään, kun tyhjennämme itseämme itsestämme. Tämä ei ole ollut helppoa!

Kuinka monta kertaa Jumala onkaan pyytänyt meitä tekemään jotakin, ja emme ole joko tehneet sitä tai olemme jättäneet sen puolitiehen? Tämä on ylpeyttä. Tällä tavoin me sanomme: ”Minä olen Jumala, ja minä tiedän, mikä on minulle parasta tässä tilanteessa.”

Ylpeys rehottaa tämän päivän maailmassa. Ylpeys on henkilökohtaista arvovaltaa, ylpeyttä tuloista, ylpeyttä kyvyistä, ylpeyttä perheestä ja vielä paljon muutakin. Tämä ylpeys vie meidät kauas Jumalasta ja saa meidät keskittymään itseemme ja siihen, mitä me voimme saada aikaan.

Jaakobin kirjeen kohdassa 4:6–8 Jaakob toteaa, että Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. Meidän täytyy nöyrtyä Herran kasvojen edessä, niin me saamme Hänen armonsa. Kun me ymmärrämme, että kaikki, mitä meillä on ja mitä olemme saaneet aikaan, on siunausta Herralta, elämässämme ei ole tilaa ylpeydelle.

Sananlaskut 16:18 antaa vielä vakavamman varoituksen ylpeyden vaaroista sanoessaan, että se käy kukistumisen edellä. Ylpeys johtaa tuhoon! Jos tiedämme tämän olevan totta, miksi edelleen haudomme mielessämme ylpeyttä aivan merkityksettömistä asioista elämässämme?

Elääksemme ylitsevuotavaa elämää meidän on päästävä eroon ylpeydestä. Jos tahdomme olla täynnä Henkeä, sille ei ole tilaa. Rukoile ja pyydä Herraa näyttämään kaikki kätkössä oleva ylpeys elämässäsi, jotta voisit seurata Häntä täydemmin.