Maailmallisuus

Aloitamme tämän matkan tyhjentämällä itsemme itsestämme. Raamattu sanoo meille, että Kristuksen seuraajina – Jeesuksen verellä ostettuina ja Hengellä täytettyinä – meidän ei tulisi rakastaa maailmaa eikä sitä, mitä maailmassa on. Tiedän, että tämä eroaa valtavasti siitä, mitä meille monessa paikassa nykyään opetetaan, mutta meidän täytyy tietää, että Kristuksen seuraajina meidän tulee kieltää itsemme, ottaa ristimme ja seurata Jeesusta.

Apostoli Paavali sanoo meille Roomalaiskirjeen 12. luvussa, että meidän ei tule mukautua tämän maailman menoon, vaan muuttua, uudistua mieleltämme, niin että osaamme arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä. Sana uudistuminen on käännetty kreikan kielen sanasta anakainosis, joka tarkoittaa kunnostamista. Tässä asiayhteydessä se tarkoittaa, että meidän on hankkiuduttava eroon kaikista vanhoista maailmallisista ajattelu-, toiminta ja elämäntavoistamme, ja alettava korvaamaan nämä jumalallisilla asioilla.

Ensimmäisen Johanneksen kirjeen kohta 2:15–20 on vakava varoitus ihmisistä, jotka rakastavat maailmaa, ja siitä, mitä se aiheuttaa ja todella tarkoittaa. Siinä sanotaan: ”Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa.” Siinä puhutaan myös maailman ja sen himojen katoavaisuudesta. Mutta ne, jotka tekevät Jumalan tahdon, pysyvät iäti.

Kun aloitamme tämän 21-päiväisen lukusuunnitelman, meidän tulee pyrkiä pääsemään eroon rakkaudestamme maailmaa kohtaan. Me emme voi palvella kahta herraa – meidän tulee valita joko Jumala tai maailma. Kun valitsemme Jumalan, meidän täytyy hankkiutua eroon jumalattomasta rakkaudesta, joka edelleen saattaa asustella sydämessämme.