Anteeksiantamattomuus

Anteeksiantamattomuus on pahuutta. Se tuhoaa sekä hengellisesti, emotionaalisesti että fyysisesti. Se ottaa ja ottaa, antamatta mitään takaisin. Mikä tärkeämpää, näemme Raamatusta, että Jumalan anteeksianto meille riippuu siitä, annammeko anteeksi muille. Ikuisuus, kirjaimellisesti taivas ja helvetti, riippuu halustamme antaa anteeksi. Sielumme kohtalo riippuu päätöksestämme antaa tai olla antamatta anteeksi.

Matteus 6:14–15 tekee tästä periaatteesta täysin selkeän. Kun annamme anteeksi veljillemme ja sisarillemme, jotka ovat tehneet syntiä meitä vastaan, Jumala antaa anteeksi meille. Mutta kun emme osoita anteeksiantoa, Jumala ei anna anteeksi meille.

Efesolaiskirje 4:32 sanoo edelleen, että meidän on osoitettava anteeksiantoa, jota Kristus Jumala ensin osoitti meille. Meidän on osoitettava myötätuntoa veljillemme ja sisarillemme. Miten emme voisi? Me emme ansainneet sitä anteeksiantoa, jota Jumala meille osoitti. Miten voisimme sanoa, että joku toinen ei ansaitse meidän anteeksiantoamme?

Ymmärrä tämä: emme anna toisille anteeksi heidän vuokseen. Annamme heille anteeksi itsemme tähden. Se, että emme anna anteeksi jollekulle, ei kahlitse heitä. Se kahlitsee meidät. Kun annamme anteeksi, koemme vapauden. Kun rukoilemme tänään, kahleet, jotka putoavat, ovat meidän. Vaikka ihmiset eivät ikinä antaisi meille anteeksi, sillä ei ole väliä. Me olemme vapaita. Meillä on oikea asema Jumalan edessä.