Itsekkyys

Tänään keskitymme hankkiutumaan eroon asiasta, josta on tullut yhä tavallisempaa tämän päivän maailmassa: itsekkyydestä.

Sitä, mitä teemme – ei vain seurakunnassa vaan myös seurakunnan ulkopuolella – ei voi tehdä itsekkäiden pyrkimysten tai turhamaisuuden hengessä. Olimmepa sitten töissä, koulussa, ystävien tai perheen kanssa, käymässä kauppaa tai palvelemassa paikallamme johtajana, motiiveillamme on merkitystä.

Meidän ei tulisi kysyä itseltämme: ”Mikä on parhaaksi minulle?” Sen sijaan meidän pitäisi kysyä itseltämme: ”Mikä on parhaaksi Jumalan valtakunnalle?” Pyrkimyksenämme tulisi olla löytää paras tapa toteuttaa Jumalan täydellistä tahtoa.

Filippiläiskirje 2:3–4 sanoo, ettei meidän tulisi tehdä mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta. Ei mitään tarkoittaa ei mitään. Kun teemme kaiken Jumalan valtakunnan hyväksi emmekä itsemme hyväksi, kuinka erilaiselta elämämme näyttääkään!

Ensimmäisen korinttilaiskirjeen 10:24 peilaa tätä periaatetta todetessaan, että ”kenenkään ei pidä etsiä omaa etuaan vaan toisten parasta”. Miten erilaiselta seurakunta näyttäisikään, jos kaikki toimisivat pitäen mielessään toisten parhaan? Miten erilaiselta maailma näyttäisikään, jos kukaan ei toimisi itsekkäiden pyrkimystensä mukaan vaan toisten parhaaksi?

Ensi kerralla, kun teemme mitään muille ihmisille, tai Herralle, pyytäkäämme Häntä paljastamaan meille, jos motiivimme on itsekäs.