Rohkeampi: Katsaus epätäydellisten ihmisten rohkeaan uskoonEsimerkki

Päivä 7: Paavali

Kolmantena päivänä puhuimme Stefanoksen rohkeudesta hänen saarnatessaan hyvää sanomaa Jeesuksesta, vaikka se tuli maksamaan hänelle hänen henkensä. No, lähistöllä seisoskeli mies pidellen niiden miesten takkeja, jotka tappoivat Stefanoksen. Hänen nimensä oli Saulus. Hän on tuttu monille meistä, koska kohdattuaan Jeesuksen henkilökohtaisesti hän muuttui niin läpikotaisin, että muutti nimensä ja elämäntehtävänsä ja alkoi saarnata Jeesuksen puolesta eikä häntä vastaan. Itse asiassa Paavali (aiemmalta nimeltään Saulus) kirjoitti suuren osan Uudesta testamentista. Se sisältää monet kirjeet, jotka hän kirjoitti alkuvaiheessa oleville seurakunnille varmistaakseen, että he ovat ymmärtäneet sanoman Jeesuksesta oikein.

Paavali on rohkea tyyppi alusta alkaen, mutta jotain hänelläkin oli – joissakin tilanteissa hän saattoi mennä liian pitkälle. Samalla kun hän kirjoitti todella syvällisesti ja käytännönläheisesti siitä, miten rakastaa toinen toistaan hyvin (katso Kirje roomalaisille 12 ja 1. Kirje korinttilaisille 13), hän oli myös ihminen. Hänen piti tietenkin ojentaa ihmisiä, mutta oliko hän joissakin tapauksissa ehkä liian ankara? Paavali kirjoittaa Galatalaiskirjeessä vastakkainasettelusta Pietarin kanssa. (Hänestä luimme ensimmäisenä päivänä. Muistatko, miten hän puhui? Kuvittele Paavali ja Pietari keskustelemassa!) Apostolien teoissa näemme myös, että yhdessä vaiheessa Paavali ja Barnabas riitautuivat niin pahasti siitä, pitäisikö yhden tietyn miehen – Johannes Markuksen – tulla heidän mukaansa matkalle (hän oli Barnabaksen serkku, mutta oli perunut tulonsa aiemmalle matkalle), että heidän tiensä erkanivat sen vuoksi! Paavali sai uuden matkakumppanin (Silas) ja Barnabas lähti Johannes Markuksen kanssa toista reittiä.

Jokainen meistä voi olla ”liian rohkea” ja unohtaa välittää ympärillämme olevien tunteista ajoittain, mutta meidän ei ole tarkoitus olla sillä tavalla rohkeita. Kuten Paavali kirjoitti, Jumala saattaa meissä päätökseen hyvän työnsä, mutta meissä on yhä muokattavaa. Jumala käyttää sitä, mitä olemme valmiit tarjoamaan hänelle – hän oikaisee meitä lempeästi ja ohjaa meitä, kun haluamme sitä. Sama pätee myös ympärillämme oleviin ihmisiin. Kun olet eri mieltä muiden kanssa ja asiat menevät pieleen, se ei välttämättä ole tarinan loppu – kukaan ei ole lunastuksen ulkopuolella – ja Paavali tiesi sen omakohtaisesti. Silti hän antoi periksi Johannes Markuksen suhteen – melkein. Kirjeessään Kolossan seurakunnalle Paavali nimittäin viittaa ohjeisiin, joita antoi heille, jotta he toivottaisivat tervetulleeksi kenenpä muun kuin Johannes Markuksen – juuri saman henkilön, jonka suhteen hänellä aiemmin oli ongelma!

Päästessäsi näiden seitsemän päivän loppuun, saatat ymmärtää rohkeuden uudella tavalla. Rohkeuden ei tarvitse olla jotakin suureellista, eikä sitä tarvitse kuuluttaa kaikille – se ei ehkä ole niin äänekästä tai edes kiusallista kuin olet saattanut ajatella – eikä sitä varmasti mitata pelon puutteella, vaan teoissa, jotka tehdään pelosta huolimatta. Ennen kaikkea rohkeudessa on kyse siitä, että annamme Jeesukselle sen, mitä meillä on, ja sitten luotamme, että Hän hoitaa loput.

Pohdinta-/keskustelukysymyksiä:

1. Oletko koskaan ollut ”liian rohkea” ja aiheuttanut vahinkoa ihmissuhteelle sen vuoksi? Millainen rohkeus voisi auttaa korjaamaan tuon ihmissuhteen?

2. Keneen tämän suunnitelman henkilöön pystyt samaistumaan parhaiten? Miksi?

3. Millaisen askeleen kohti rohkeutta voit ottaa ensi viikolla?