Rohkeampi: Katsaus epätäydellisten ihmisten rohkeaan uskoonEsimerkki

Päivä 5: Natan

Muistatko Daavidin eiliseltä? Hän oli mahtava tyyppi. Paitsi silloin, kun hän ei ollut. Daavid teki paljon ihailtavia asioita, kuten että hän hyväksyi Jumalan päätöksen tehdä hänestä kuninkaan ja kärsivällisesti odottaa kuninkaaksi pääsyä. (Hän odotti Saulin hallintokauden loppua sen sijaan, että olisi väkisin asettanut itsensä valtaistuimelle ennen kuin Jumala halusi sitä.) Mutta Daavid teki joitain valtavia virheitä. Hänen huomattavin virheensä oli se, kun hän meni sänkyyn toisen miehen vaimon kanssa ja lähetti sitten tuon miehen tapettavaksi taistelussa. Hän periaatteessa murhasi pystyäkseen piilottamaan syntinsä. Mutta Daavid oli nyt kuningas, joten kuka voisi vaatia hänet siitä tilille? Kuka voisi saada kuninkaan vastuuseen murhasta, ilman että tulisi itse murhatuksi?

Profeetta Natan astuu kuvaan. Profeettana Natanin työhön kuului puhua ihmisille Jumalan puolesta. Mutta Natan oli edelleen ihminen. Jos luet eteenpäin Kuninkaiden kirjoja ja Aikakirjoja, huomaat, ettei Jumalan puolesta puhuminen tarkoita sitä, etteivätkö kuninkaat yrittäisi tappaa sinua, jos he eivät pidä siitä, mitä Jumala sanoo kauttasi. Joten Natan oli vaikeassa tilanteessa, mutta hän totteli Jumalaa rohkeasti ja kohtasi Daavidin kuitenkin. Natanin tapaa kohdata Daavid voi kuvailla vain loistavaksi (ja todennäköisesti idea tuli suoraan Jumalalta). Natan tiesi, että Daavidista tulisi vihainen (kukapa loppujen lopuksi ei olisi vihainen kiinni jäädessään?), mutta Natan löysi tavan kohdistaa Daavidin vihan omaan syntiinsä todella älykkäällä tavalla. Natan kertoi Daavidille tarinan, jonka luet päivän raamatunteksteissä. Daavid vihastui tarinan rikkaaseen mieheen ja siihen, miten tämä kohteli köyhää miestä, niin paljon, että hän määräsi rikkaan miehen surmattavaksi. Sitten seurasi Natanin järisyttävä loppukaneetti: ”Se mies olet sinä.”

Kuvittele, miltä Natanista on tuntunut, kuinka monta kertaa hänen on pitänyt harjoitella tarinaansa, ja kuinka hän on pohtinut, miten se voisi loppua. Hän on varmasti ollut hermostunut, ehkä jopa kauhuissaan. Ja kun hetki tuli, empikö hän? Pitikö hänen henkäistä kerran syvään? Tiedämme vain, että hän meni ja sanoi sen, mitä piti. Hän nuhteli Daavidia välittämättä Daavidin asemasta tai siitä, miten tämä reagoisi. Natanin onneksi – ja Daavidin kunniaksi – Daavid myönsi virheensä.

Tunnelma muuttui siinä hetkessä. Natan vastasi Daavidin nöyrtymiseen ja virheen tunnustamiseen osoittamalla myötätuntoa. Natan vain kertoi Daavidille Jumalan viestin, mutta kun tämä oli tunnustanut ja katunut, Natan muistutti Daavidia siitä, että ”Herra vapauttaa nyt sinut tästä synnistä”. Daavidin piti edelleen elää tekojensa seurauksien kanssa, mutta Jumalan edessä hän oli syytön ja armahdettu. Joten millä puolella sinä nyt oletkaan – nuhdeltavana vai kutsumassa jotakuta toista pois pahoilta teiltä – voit kohdata rohkeasti pelon tai tekojesi seuraukset, koska Herra on vapauttanut sinut synnistäsi.

Pohdinta-/keskustelukysymyksiä:

1. Onko sinun joskus täytynyt sanoa ystävällesi siitä, että hän satuttaa jotakuta toista? Miten sen teit? Mikä oli lopputulos? Tekisitkö jotakin eri tavalla seuraavalla kerralla?

2. Lue Sananlaskut 25:15 uudelleen. Miten tämän jakeen mukaan kannattaisi käydä vaikeita keskusteluja?

3. Oletko koskaan reagoinut huonosti, kun joku on osoittanut sinun tehneen virheen? Miten voisit ensi kerralla osoittaa rohkeutta, ja ottaa vastuun teoistasi?