Adventti ja sydämen asenne: JouluhartauksiaEsimerkki

Joinakin päivinä maailma ei tunnu rauhaisalta eikä valoisalta. Tuntuu, kuin se olisi ratkeamaisillaan liitoksistaan. Kaikki vain tekee kipeää, emmekä keksi syytä, miksi. 

Katsomme ympärillemme löytääksemme jotakin, mikä voisi korjata asian, tai selittää, miksi koemme rikkinäisyyttä. Työnnämme kysymykset sivuun, koska pelkäämme, ettemme löydä etsimäämme, vaan jäämme vaille vastauksia. Mikään ei tyydytä.

Psalmien laatija Daavid koki usein samoja tunteita. Psalmissa 3, hän kirjoittaa vihamiestensä piirittävän häntä, jokaisen yrittäessä saada hänet vakuuttumaan siitä, että Jumala on hylännyt hänet. Mutta Daavid vastaa näihin valheisiin totuuden sanoilla:

”Sinä, Herra, sinä olet minun kilpeni ja kunniani, sinä nostat minun pääni pystyyn.” – Psalmit 3:4

Daavidin luottavaisuus opettaa meille jotakin hyvin tärkeää Jumalasta. Hän on Immanuel, Jumala kanssamme.

Jumala kanssamme surussa, kivussa ja epävarmuudessa.

Jumala kanssamme, kun emme kykene laulamaan ylistyslauluja.

Jumala kanssamme, kun koskee liikaa eikä meillä ole enää mitään annettavaa.

Meillä ei ole syytä juhlia joulua vain kärsimyksestä huolimatta vaan sen takia. Me palvelemme Jumalaa, joka tuntee kivun ja joka on tullut palauttamaan kaiken ennalleen. Me palvelemme Jumalaa, joka kutsuu meitä tuomaan raskaat taakkamme ja kipumme Hänelle ja laskemaan ne Hänen jalkojensa juureen.

Kauany Brasiliasta on oppinut, mitä pään nostaminen ainoastaan Kristuksen puoleen kamppailujen keskellä merkitsee. Kun hän oli vain seitsemänvuotias, lääkärit löysivät syöpäkasvaimia, joita ilmestyi vuosien ajan Kauanyn munasarjoihin, selkärankaan, keuhkoihin ja rintoihin. Vaikka kaikki hänen ympärillään kehittyi dramaattiseen suuntaan, Kauany piti ajatuksensa vakaasti Kristuksessa.

”En voinut ymmärtää, miksi Jumala salli minun sairastua”, Kauany kertoo,  ”mutta tiesin, että Hän on hyvä, ja uskoin, että Hän auttaisi minua elämään hyvää elämää huolimatta siitä, kuinka monta vuosikymmentä eläisin.” 

Kun vuodet kuluivat, Kauany piti päänsä pystyssä kaikkien toimenpiteiden aiheuttamien ylä- ja alamäkien keskellä perheensä ja Compassion-keskuksen tukemana. Vuonna 2018 hän sai elämää mullistavia uutisia. Hän oli täydellisesti parantunut syövästä! 

Pidetään siis päämme pystyssä Herran avulla kaikissa olosuhteissa. Hän on uskollisempi kuin pelkomme ja tekee monin verroin enemmän, kuin osaamme edes pyytää tai ajatella.

Rukoile: 

Jeesus, joskus olosuhteideni tuoma kipu ja ympäröivän maailman raskaus tekevät totuuden näkemisestä vaikeaa. Joskus minun on vaikea pitää pääni pystyssä ja katsella Sinun kasvojasi kaikkien ympärilläni olevien sotkujen sijaan. Muistuta minua siitä, että Sinä olet aina läsnä oleva apuni. Rukoilen, että muistuttaisit minua päivittäin siitä, että Sinun ikeesi on hyvä kantaa ja kuormasi on kevyt. 

Aamen.