Adventti ja sydämen asenne: JouluhartauksiaEsimerkki

Rukous on tila, johon Jumala kutsuu meitä, kun tunnemme, että maailma kaatuu päällemme. Kun tunnemme osaksemme tulleen rikkinäisyyden todellisuuden taakan. 

Rukouksen kauneus on siinä, että Pyhä Henki lupaa puhua puolestamme silloinkin, kun me emme löydä sanoja. 

Jeesus kehottaa meitä riisumaan raskaat taakkamme ja laskemaan ne Hänen jalkoihinsa. Se saattaa olla vaikeaa tai saatamme yhä tuntea pelkoa luovuttaessamme huolemme Hänelle, mutta Hän lupaa ottaa taakkamme huolimatta siitä, kuinka raskas se on. 

Jeesus kutsuu meitä luokseen löytääkseemme rauhan Hänen valtasuuruudessaan. Tässä on se kaukalossa lepäävän lapsen lahjan kauneus. Hän on Immanuel – Jumala kanssamme. 

Rukoillaan.

Jeesus, tulen luoksesi tunnustaen, että tämä aika vuodesta on toisinaan haastava. Tunnustan, että joinakin päivinä en tunne sitä iloa ja ihanaa odotusta, jota saapumisesi pitäisi saada aikaan. Joinakin päivinä mennyt vuosi saa minut tuntemaan itseni musertuneeksi. 

Menetykset, suru, hämmennys, epävarmuus – mutta tiedän, Herra, että voin elää ymmärtäen Sinun hyvyytesi ja maailman pahuuden välisen jännitteen menettämättä uskoani. 

Tiedän, että silloinkin, kun siinä ei tunnu olevan mitään järkeä, Sinä olet kuitenkin hyvä. Rukoilen täyttyväni rauhalla ja odotuksella, kun valmistaudun tulemisesi juhlaan. Sinä olet Suuri Kuningas, joka ottaa kantaakseen kaikki taakat – Suuri Kuningas, joka kohottaa pääni taivasta kohti ja vetää minut ylös upottavasta liejusta. 

Aamen.