Adventti ja sydämen asenne: JouluhartauksiaEsimerkki

Voimmeko olla realistisia? Joskus on paljon helpompaa ja houkuttelevampaa ajatella vain itseämme.

Sitä ei ole mukavaa myöntää, mutta kun olemme todella rehellisiä, näemme, että me mieluiten huolehdimme omasta selustastamme, teemme mitä haluamme ja järjestämme elämämme niin, että se on mukavinta meille.

On niin helppoa, että meidän perheemme, meidän prioriteettimme ja meidän suunnitelmamme tulevat maailmamme keskipisteiksi.

Ei mitenkään lämmin ja hunajantuoksuinen ajatus adventin ajan hartaudelle, eihän?

Mutta joulu on ihanaa aikaa tarkistella, miten meillä menee nöyryyden ja antautumisen saralla. Kun mietimme Kristuksen lihaksi tulemista, äärimmäistä nöyryyden ja antautumisen tekoa, meitä kutsutaan samanlaiseen mielentilaan kuin Kristus. Kristus, joka Jumalana olisi voinut hallita meitä vallallaan, mutta sen sijaan valitsi nöyryyden, palvelemisen ja ihmisyyden.

Paavali, Filippiläiskirjeen kirjoittaja, keskittää huomionsa Kristuksen esimerkkiin nöyryydestä. 

Hän on jumalallinen, mutta Hän valitsi lihaksi tulemisen.

Hän kokee täydellistä, läheistä yhteisöllisyyttä Kolmiyhteisyyteen, mutta Hän valitsi maallisen perheen.

Hän on Jumala, mutta Hän valitsi tulla osaksi särkynyttä luomakuntaa ollakseen meidän kanssamme ja tehdäkseen kaiken uudeksi.

Tämän kauden kutsuessa meitä anteliaisuuteen on tärkeää nöyrryttää itsemme polvet koukistettuina Herran Jeesuksen eteen ja astua maailman rikkinäisyyteen viedäksemme toivoa, pelastusta, eheyttämistä ja rakkautta. 

Tuo nöyryys on kauniisti esitettynä Thaimaassa rikkinäisen kaupungin keskelle perustetussa seurakunnassa, joka tekee yhteistyötä Compassion-järjestömme kanssa. Mae Sotin kaupunki on kaunis osa maailmaa, joka pitää sisällään inhottavan salaisuuden. Täällä monet lapset ovat orjia tehden työtä kamalissa olosuhteissa vasten tahtoaan.

Mutta seurakunta muutti tarkoituksellisesti keskelle kaupunkia ollakseen toivon majakkana. Henkilökunnalla on vahva tahto suojella yhteisönsä lapsia. He tarjoavat erilaisia ohjelmia ja mahdollisuuksia lapsille ja nuorille näyttäen heille tien pois hyväksikäytöstä.

Näiden seurakuntalaisten toiminta yhteisössään on juuri sitä polvet koukistettuna antautumista ja Kristuksen kaltaista lihaksi tulemista, mikä saa olla meille inspiraationa samanlaiseen olotilaan, kun etenemme kohti joulua.

Rukoile: 

Herra, tunnustan, että joskus itsekeskeisyys on helpompi valinta, ja teen sen valinnan aivan liian usein. Pyydän anteeksi. Auta minua valitsemaan antautuminen. Haluan lähestyä valtaistuintasi, joka kerran oli nöyrä juottokaukalo, polvet koukistettuina samalla nöyryydellä, jota sinä osoitit lihaksi tulemisessasi. 

Saakoon tuo nöyrä antautuminen johtaa muutokseen, ei vain omassa elämässäni, vaan myös yhteisössäni. 

Aamen.