Adventti ja sydämen asenne: JouluhartauksiaEsimerkki

Saanko olla realisti ja puhua rehellisesti? Joskus on paljon helpompaa ja houkuttelevampaa ajatella vain itseään.

Sitä ei ole kiva myöntää, mutta jos olemme ihan rehellisiä, tiedämme, että me mieluiten huolehdimme omasta selustastamme, teemme mitä itse haluamme ja järjestämme elämämme niin, että se on mukavinta meille.

Se vain käy niin helposti, että omasta perheestämme, omista prioriteeteistamme ja omista suunnitelmistamme tulee maailmamme keskipiste.

Ei mikään lämminhenkinen ja jouluntuoksuinen aihe adventtiajan hartaustekstille, vai mitä?

Mutta joulu on hyvää aikaa tarkastella, kuinka meillä nöyryyden ja antautumisen saralla menee. Kun mietimme Kristuksen lihaksi tulemista, äärimmäistä nöyryyden ja antautumisen tekoa, meitä kutsutaan samanlaiseen mielenlaatuun kuin Kristuksella oli. Kristus, joka Jumalana olisi voinut käyttää meihin valtaansa, valitsikin sen sijaan nöyryyden, palvelemisen ja ihmisyyden.

Paavali, Filippiläiskirjeen kirjoittaja, keskittää huomionsa Kristuksen esimerkkiin nöyryydestä. 

Hän on yli-inhimillinen, mutta Hän valitsi lihaksi tulemisen.

Hän kokee täydellistä yhteyttä Kolminaisuudessa, mutta Hän valitsi maallisen perheen.

Hän on Jumala, mutta Hän valitsi tulla osaksi rikkinäistä luomakuntaa ollakseen meidän kanssamme ja tehdäkseen kaiken uudeksi.

Kun tämä vuodenaika ohjaa meitä olemaan anteliaita, on tärkeää tulla nöyrästi polvet notkistettuna Herran Jeesuksen eteen, ja astua sitten maailman rikkinäisyyden keskelle tuomaan toivoa, pelastusta, eheytymistä ja rakkautta. 

Tämä nöyryys ilmenee kauniilla tavalla seurakunnassa, joka on perustettu kärsivän kaupungin keskelle Thaimaassa ja tekee yhteistyötä Compassion-järjestön kanssa. Mae Sotin kaupunki on kaunis paikka, mutta se kätkee sisäänsä synkän salaisuuden. Täällä monet lapset elävät orjuudessa, työskennellen hirvittävissä olosuhteissa vastoin tahtoaan.

Mutta seurakunta muutti tarkoituksellisesti keskelle kaupunkia ollakseen toivon majakkana. Henkilökunnalla on vahva tahto suojella yhteisönsä lapsia. He tarjoavat erilaisia ohjelmia ja mahdollisuuksia lapsille ja nuorille näyttäen heille tietä pois hyväksikäytöstä.

Näiden seurakuntalaisten toiminta yhteisössään on juuri sitä polvet notkistettuna antautumista ja Kristuksen ruumiina toimimista, mikä voi olla meille esimerkkinä oikeasta sydämen asenteesta joulun lähestyessä.

Rukoile: 

Herra, tunnustan, että joskus itsekeskeisyys on liian helppo valinta, ja teen sen valinnan aivan liian usein. Pyydän anteeksi. Auta minua valitsemaan antautuminen. Haluan lähestyä valtaistuintasi, joka kerran oli alhainen syöttökaukalo, polvet notkistettuna ja sillä samalla nöyryydellä, jota sinä osoitit lihaksi tulemisessasi. 

Saakoon tämä nöyrä antautuminen johtaa muutokseen, ei vain omassa elämässäni, vaan myös yhteisössäni. 

Aamen.