Adventti ja sydämen asenne: JouluhartauksiaEsimerkki

Toivo on veikeä asia. On helppoa elää toivossa, kunnes ei olekaan; helppoa tukeutua toivoon, kunnes jokin menee pieleen. Se on sana, joka koristaa rukouspäiväkirjojamme ja seinätaidettamme. Se on kulttuurissamme niin laaja-alaista, että olemme ehkä menettäneet sen voiman. 

Hepr. 6:19 kertoo meille, että toivo, joka meillä on Jeesuksen, Jumalan Pojan, kautta, on sielujemme ankkuri. 

Aivan kuin kalastusvenettä rajumyrskyssä paikallaan pitävä ankkuri, niin on myös toivo Kristuksessa, kun meitä ympäröivä maailma liikkuu jalkojemme alla. Kun meillä ei ole vastauksia enää. Kun olemme valmiita luovuttamaan. 

Niin kuin Daavidia kutsuttiin, kun hänen poikansa asettui syöksemään hänet vallasta tai kuten Mariaa, kun häntä ravisteltiin uutisilla, että hän kantaisi Jumalan Poikaa neitseellisessä kohdussaan, meitä kutsutaan pyhään riippumiseen, riippumiseen Jumalasta, joka lupaa meille todellisen ja kestävän toivon, kun maailma vaikuttaa olevan hajoamaisillaan. Niin kuin ankkuri, meillä oleva toivo Kristuksen kautta on kestävä, läsnäoleva ja vakaa. 

Pohdintaa:

• Miten voit muuttaa Kristuksen toivon mukavasta, abstraktista ideasta käsinkosketeltavaksi elämänlangaksi hämmennyksen ja haasteiden aikoina? 
• Millaisia sydämen olotiloja sinä kannat tähän joulukauteen, jotka häiritsevät kykyäsi toivoa? 
• Missä muualla Raamatussa sinua muistutetaan seisomaan vakaasti Hänen toivossaan ja pitämään katseesi kohdistettuna Hänen varmaan ja kestävään toivoonsa?

Pidä kiinni Jumalan toivosta tänään ja anna sen olla ankkuri sielullesi.