Lunastetut unelmatEsimerkki

Eräänä kauniina lauantaiaamuna katselin nukkuvaa, suloista 3-vuotiasta tytärtäni. Olin innolla odottanut hänen heräämistään, sillä ajattelin yllättää hänet hänen suosikkiaamiaisellaan ja mennä hänen kanssaan ulos elokuviin ja jäätelölle.   

Pyyhkäisin kevyesti hiukset hänen otsaltaan ja aloin silittää hänen poskeaan. ”Herää pikku unikeko”, kuiskasin hänen korvaansa.   

Äkkiä hän alkoi huitoa käsiään ja jalkojaan raivokkaassa kiukunpuuskassa. ”Eeii! En halua herätä”, hän kirkui raivoissaan. Hänen pienet enkelinkasvonsa vääntyivät ja muuttuivat kirkuvan punaisiksi. 

Sydämeni vaipui epätoivoon. Paitsi hänen kiukunpuuskaansa, olin perin pohjin pettynyt siihen, ettemme voisi yhdessä viettää mukavaa päivää, kuten olin kuvitellut. 

Tyttäreni halusi pysyä sängyssä, juuri siellä missä oli. Hän tunsi olonsa mukavaksi päivätorkuillaan. Hänen villi vastustuksensa johti siihen, että hän menetti jotain todella mahtavaa. En tosiaankaan aikonut palkita hänen kiukunpuuskaansa viettämällä hänen kanssaan erityisen kivaa päivää. Olisikohan hän käyttäytynyt toisin, jos olisi tiennyt, mitä olin hänelle suunnitellut? Jos hän olisi luottanut suunnitelmaani, jos hän olisi luottanut minuun, olisiko hän vastannut toisin? 

Olen miettinyt, olenko minä joskus menettänyt jotain, mitä Jumalalla oli minun varalleni, koska olen ollut liian tyytyväinen olemaan mukavasti siellä, missä olin. Liian keskittyneenä siihen, mitä itse haluan. 

Joskus haluamme, mitä haluamme ajatellen, että juuri sitä tarvitsemme. Mutta jos todella luottaisimme hyvään Jumalaan ja siihen, että Hänen suunnitelmansa on hyvä, kuuntelisimme. Me seuraisimme – vaikka se sotkisi omat suunnitelmamme ja veisi meidät pois mukavuusalueeltamme. Silloinkin, kun se tarkoittaa, että on aika luopua ihmissuhteista, tavoista tai tuskasta, joka on sitonut meitä.   

Luottamus on uskon perusta – uskoa Jumalaan on uskoa Hänen suunnitelmaansa silloinkin, kun emme sitä ymmärrä. Se on myös perusta Jumalan unelmalle elämäämme varten. Niinä hetkinä, jolloin minusta tuntui kuin elämäni olisi hajoamassa palasiksi, luottamus Jumalaan antoi minulle kestävän pohjan, jolla seistä. 

”Herää rakkaani. Avaa silmäsi. Tule kanssani. Minulla on jotain ihmeellistä varattuna sinua varten. Jos haluat kokea sen, mitä olen varannut sinua varten, et voi jäädä siihen, missä olet. On aika mennä eteenpäin, rakkaani.” 

Minä uskon, että Jumala kutsuu sinua ja minua kulkemaan tietä, joka on paljon ihmeellisempi kuin kuvitelmissamme voimme nähdä. Sellaista, johon sisältyy kaiken kadotetun ja varastetun lunastaminen ja ennalleen palauttaminen. Kysymys kuuluu, luotammeko Häneen kylliksi seurataksemme Häntä?