Jeesuksen läsnäolo

Kirjoittaja: Danny Saavedra

“Muutaman päivän kuluttua Maria lähti matkaan ja kiiruhti Juudean vuoriseudulla olevaan kaupunkiin. Hän meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia. Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: - Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä.”—Luuk. 1: 39–45 (KR92)

Bryan ja Katie Torvalt ovat tehneet hienon laulun, jonka lyriikoissa sanotaan: “Kun astut huoneeseen, kaikki muuttuu; pimeys alkaa vapista valossa, jonka tuot. Ja kun astut huoneeseen, jokainen sydän alkaa palaa eikä mikään muu merkitse enemmän kuin vain olla tässä jalkojesi juuressa ja ylistää Sinua.”

Harva jae Raamatussa täyttää minut yhtä suurella tunteella kuin tähän liittyvä kirjoitus Luukkaan evankeliumissa 1. Kuvittele tilannetta hetken kanssani . . . Heti, kun enkeli Gabriel oli ennustanut Marialle tuon mahtavan, ihmeellisen, maailmaamuuttavan uutisen, että kauan odotettu Messias syntyisi hänen kauttaan, hän alkoi pakata lähteäkseen tapaamaan serkkuaan Elisabetia, jolle enkeli oli myös ilmoittanut Mariankin olevan raskaana.

Pari päivää myöhemmin hän saapui ja tervehti serkkuaan, todennäköisimmin tavanomaisella “rauha kanssasi”-tervehdyksellä. Ja heti, kun hän astui huoneeseen, heti, kun Marian ääni kuului Elisabetin korviin, jotain ihmeellistä ja mahtavaa tapahtui: lapsi hänen kohdussaan “hyppi ilosta”. Vain hänen äänensä kuullessaan syntymätön Johannes, joka eräänä päivänä kastaisi syntymättömän Jeesuksen, hyppi hänen sisällään. Eikö olekin mahtavaa?

Tähän viitaten teologi Matthew Poole sanoi: “Lapsen liike äidin kohdussa . . . ei ole mikään epätavallinen asia . . . mutta epäilemättä tämä liilehdintä ole epätavallista.” On todennäköistä, että Elisabet oli tuntenut Johanneksen potkivan tai liikkuvan kohdussa aikaisemminkin, mutta ei näin, ei koskaan näin. Tämä oli ylistystä kohdussa; se oli kuten Daavid 2. Samuelin kirjassa 6:14 (KR92), joka “tanssi rajusti Herran edessä”, mutta se tapahtui Elisabetin vatsassa! Siinä hetkessä hän välittömästi Pyhän Hengen kautta tunnisti syyn hyppimiselle. Hän tiesi olevansa Herran, Jumalan Pojan, Messiaan ja Lunastajan läsnäolossa.

Ja niin hän innostuneesti huudahti: “Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni?” Rakastan uutta englanninkielistä Raamatun käännöstä ja miten siinä on tämä jae käännetty (New English Translation, painotus lisätty, vapaasti suomennettu): “Ja kuka minä olen, että Herrani äiti tulee minun luokseni?”

Joka kerta lukiessani tämän sananvaihdon liikutun kyyneliin asti. Voitko kuvitella tunnetta, jonka Elisabetin on täytynyt kokea, kun hän tajusi, kenen läsnäolossa hän oli, kun Pyhä Henki paljasti hänelle, että se on Hän, Hän on täällä; Pelastajasi ja Herrasi on täällä serkkusi kohdussa!? Minulle tulee mieleen Simeon, joka Jeesuksen nähdessään sai kunnian pidellä vastasyntynyttä Messiasta sylissään ja sanoi: “Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut” (Luuk. 2: 30–31 KR92).

Kokiessamme Jeesuksen läsnäolon tunnemme sanoinkuvaamatonta iloa. Siinä on täyttymystä, rauhaa, intoa, joka saa meidät juhlimaan, ja puhdasta, ujostelematonta palvontaa. Kahleet katkaistaan, vanhat karstat poistetaan, tapahtuu parantumista, pimeys pakenee ja uupuneet saavat levon. Ei ole mitään sen kaltaista koko maailmassa! Me saamme uskovaisina elää tätä todellisuutta joka ikinen päivä.

Rukoilen, että aivan jokainen meisy muistaisi tämän; että emme koskaan lakkaisi ihmettelemästä, ihastelemasta ja iloitsemasta, että saamme elää jokaisen hetken Herran läsnäolossa Pyhän Hengen kautta, joka meissä on. Rukoilen, ettemme koskaan ota Hänen läsnäoloaan itsestäänselvyytenä ja että me jatkuvasti, päivittäin saamme täyttyä tuoreeltaan Hänen Hengestään.

Aivan kuten Maria raskautensa aikana, me kannamme Jumalan läsnäoloa sisällämme, minne menemmekin. Kannamme Jumalan loistokasta lahjaa sisällämme, lahjaa, joka meille on annettu jaettavaksi koko meitä ympäröivän maailman kanssa! Joten mitä sinä teet sen kanssa? Millaista se on, kun astut huoneeseen? Kuinka ihmiset reagoivat sinut kohdatessasi, kun kuulevat äänesi? Onko Herran käsinkosketeltava läsnäolo sinussa ilmeistä heille? Heijastuuko maailman valo elämäsi kautta vai oletko peittänyt sen, laittanut piiloon?

Ystävät, lähestyessämme joulua, juhlaa, jolloin juhlavalaistukset täyttävät kaupunkimme, rukoilen meidän, jotka kannamme Lunastajan läsnäoloa sisällämme, heijastavan Kristuksen valoa kirkkaimmin, jotta “he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa” (Matt. 5: 16 KR92).