Talossa ei ole tilaa . . . Mutta kaikki on kutsuttu

Kirjoittaja: Danny Saavedra

“Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa. Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet . . . Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.”—Luukkaan evankeliumi 2:6-9, 15 (KR92)

“'He kysyivät: Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.' . . . Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.”—Matteuksen evankeliumi 2:2, 10–11 (KR92)

Muistatko ensimmäisen perhelomasi? Minä muistan! Me teimme reissun Pohjois-Carolinaan häihin. Se oli myös ensimmäinen kerta, kun veimme 17 kuukautta vanhan poikamme lentokoneeseen. Kuten odottaa saattaa, siitä seurasi tv-komediatyylistä järjettömyyttä. Poikamme itki hulluna lennolla; olimme yötä läheisten ystäviemme luona, joilla myös on yksivuotias, ja se oli aikamoinen seikkailu eikä yhtään sellainen, jota odotimme. Mutta se oli myös todella hauskaa ja ihanaa aikaa, ja niitä muistoja on vieläkin mukava muistella lämmöllä.

Kuvittelisin sen olleen samanlaista myös Marialle ja Joosefille . . . Todella hektistä ja hullua, pitkäkestoista ja rasittavaa, ja täynnä yllätyksiä, mutta lopulta yksi mahtavimmista muistoista heidän elämässään. Kuvittele se . . . Maria oli raskaudessaan pitkällä silloin, ja heidän täytyi lastata aasin selkään tavaransa ja suunnata Beetlehemiin, esi-isiensä synnyinseuduille — kaupunkiin, jossa he eivät olleet koskaan eläneet, jossa heillä oli muutamia etäisiä sukulaisia vielä asumassa, mutta todennäköisesti yhteenkään heistä heillä ei ollut läheisiä yhteyksiä. Nyt heidän täytyi toivoa, että yhdellä näistä sukulaisista olisi riittävästi tilaa heille majoittua.

Mutta Joosefin ja Marian viimein saavuttua Beetlehemiin yhdelläkään sukulaisista ei ollut tarjota heille tilaa. Kaikki heidän huoneensa olivat täynnä, mutta mahdollisesti perhesuhteiden ja Marian raskauden vuoksi, yksi sukulainen antoi heidän olla maatason tilassa, missä eläimiä pidettiin yön yli. Kuvittele kellarin tai autotallin tyyppinen tila, missä antaisit koiran tai kissan olla . . . tai lehmiesi ja apinoidesi!

Eikö olekin hullua? Mutta ei siinä vielä kaikki . . . Tiedätkö, missä Jeesus, Pelastaja, nukkui ensimmäisen yönsä maan päällä? Ei hienossa kehdossa tai mukavassa vuoteessa; Hänet laitettiin seimeen, juottokaukaloon, josta eläimet söivät. Nykyisin tuo seimi kuvataan perinteisessä joulunäytelmässä puisena korina, mutta todellisuudessa se enemmänkin iso suorakaiteen muotoinen kivinen allas muutaman tiiliharkon päällä!

Jeesukselle ei ollut tuona yönä tilaa maan päällä, ja silti, läheisellä pellolla työskenneille paimenille tulleen kutsun sekä myöhemmin idästä tulleiden viisaiden tietäjien saapumisen kautta Jumala osoitti meille, että jokainen on kutsuttu tulemaan ylistämään Jeesuksen jalkojen juureen. Kuinka niin? Kaikista, jotka mahdollisesti olisi voitu kutsua koko juutalaisesta yhteisöstä, Jumala valitsi lammaspaimenten porukan kuulemaan uutinen Jeesuksen syntymästä ja kehotuksen tulla ylistämään Häntä. Se on niin mahtava mielikuva meille, koska paimenet olivat tuon ajan yhteiskunnan yhdessä alimmista sosiaalisista arvoluokista.

Mieti, miten paimenten työ esti heitä osallistumasta juutalaisen yhteiskunnan päämenoihin, seremonialliseen puhdistautumiseen, ja usein jopa uskonnollisiin juhliin ja juhla-aterioille. Ja silti nämä paimenet, jotka epäilemättä huolehtivat eräänä päivänä temppelin uhreiksi päätyvistä lampaista, kutsuttiin. Kuten John MacArthur niin sopivasti sanoi: “Kuinka sopivaa onkaan, että he olivat ensimmäiset, jotka saivat tiedon Jumalan Uhrikaritsasta!”

Vielä syvällisempää meille tänään olisi viisaiden tietäjien saapuminen, ryhmä babylonialaisia/persialaisia pappeja ja astrologeja, jotka rohkeasti lähtivät ensimmäiselle tähtivaellukselle etsimään Kuningasta. Mutta tässä on se juju: nämä viisaat miehet olivat pakanoita, ei-juutalaisia. He luottivat Jumalan Sanaan niin paljon, että he lähtivät omasta maastaan etsimään luvattua Messiasta. He etsivät Häntä uskossa ja koko sydämestään ja riemuitsivat ylettömästi, kun he löysivät tiensä Hänen luokseen. Kun he löysivät Hänet nöyrässä loistokkuudessaan, he tarjosivat äärettömän kalliita, Kuninkaalle sopivia lahjoja. Tämä kertoo meille sen, että kaikki ovat tervetulleita Jeesuksen jalkojen juureen, Jumalan, Messiaan ja Kuninkaan, loistokkaan lahjan luo. Kaikki ovat tervetulleita ylistämään Häntä ja pelastumaan!

Tänä jouluna rukoilen, että me omaksuisimme saman mentaliteetin. Rukoilen, että näkisimme ihmiset taustoistaan, uskomuksistaan tai elämäntyylistään huolimatta samalla rakkaudella, myötätunnolla ja ystävällisyydellä, kuten Jeesuskin näkee. Ja rukoilen, että voisimme olla valona maailmassa, kuten se tähti, joka johdatti viisaat tietäjät Jeesuksen luokse, ja vetää ihmisiä puoleemme ylistämään Kuningastamme!