Miten kaunis nimi tuo onkaan

Kirjoittaja: Danny Saavedra

“Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä.”—Johanneksen evankeliumi 1:1–3 (KR92)

Mikä on ensimmäinen asia, jonka opit ihmisestä, jonka tapaat ensimmäistä kertaa? Heidän nimensä! Miksi? Koska nimet auttavat meitä muistamaan ihmiset, tunnistamaan heidät, tietämään, kenen kanssa kommunikoimme tai keneen viittaamme.

Menneinä aikoina nimillä oli tapana olla jokin merkitys. Nykyisin monet ihmiset vaikuttavat nimeävän lapsensa sen perusteella, onko nimi kaunis, siisti tai suosittu, eivätkä juurikaan etsi syvempää alkuperää ja etymologiaa nimelle tai sen kulttuurista merkitystä ja perintöä. Muinoisina aikoina nimet annettiin erityisten syiden vuoksi. Iisak (“hän nauraa”) sai nimensä siksi, koska Aabraham ja Saara nauroivat, kun Jumala kertoi heille heidän saavan pojan vanhoilla päivillään. Jaakob (“hän tarttuu kantapäähän”) sai nimensä, koska hän "piti kädellään kiinni Esaun kantapäästä" (1. Mooseksen kirja 25:26 KR92).

Raamatun nimet olivat todella merkittäviä, koska usein ne kertoivat jotain nimensä kantajasta. Tämä on erityisen totta Jumalasta, jonka moninaiset nimet ovat äärettömän merkityksellisiä. El Shaddaista Jehovah-Raah -nimeen Jumalan jokainen nimi Raamatussa paljastaa jotain Hänestä. Ja kaikista niistä nimistä, jotka Raamatussa on Hänelle annettu, mielenkiintoisimman ja ainutlaatuisimman täytyy olla nimi, joka Häneen liitetään Johanneksen evankeliumissa 1:1 (KR92, painotus lisätty): “Alussa oli Sana . . .”

Kreikankielinen sana Sanalle on logos. Logos-sanan käsite on voimallinen, monimutkainen ja kaunis idea. Yksinkertaisin keino selittää kreikkalaista filosofiaa sen taustalla on, että logos on syy tai lausumaton perustelu jollekin. Termi kuvaa oleellisesti joukkoa yhteenliitettyjä asioita, jotka on ajatuksella yhdistetty ja sanoin ilmaistu. Sitä pidetään universaalina kaikissa asioissa synnynnäisenä olevana syynä; kaikkea olemassaolevaa ylläpitävinä sitovina lakeina.

Heprealaisessa kulttuurissa tämä ajatus viittaa Jumalan tahdon dynaamiseen voimaan. He käyttävät usein termiä memra — sana, joka johtuu arameankielisestä sanasta “puhua” — kuvaamaan Jumalan luovaa aktiivisuutta ja tahtoa.

Tämän käsitteen ymmärtäminen, samoin Johanneksen evankeliumissa 1:1 käytetyn terminologian, auttaa meitä ymmärtämään luomistarinaa, joka löytyy 1. Mooseksen kirjasta. Sieltä luemme, että Jumala puhui, ja kaikki universumissa heräsi eloon. Heprealaiskirjeessä 11:3 (KR92, painotus lisätty) selitetään tätä lisää: “Maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä.”

Kun siis Johanneksen evankeliumissa 1:1 (KR92) sanotaan “Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala”, apostoli kertoo meille, että Jeesus Kristus, Jumalan Poika, on Jumalan Sanan elävä ruumillistuma. Hän on lihaksi tullut Jumala, näkymättömän Jumalan (Kolossalaiskirje 1:15) kuva (eikón: ylivertainen ilmaisu, heijastus ja edustus; peilikuva); Hän, joka puhui Jumalan tahdon olevaiseksi alussa (1. Mooseksen kirja 1:1–2; Psalmit 33:9; Heprealaiskirje 11:3). Hän on maailmalle paljastetun Isä Jumalan persoona, sydän, tahto ja mieli. Hän on, kuten kreikkalaiset uskoivat, universaali kaikissa asioissa synnynnäisenä oleva syy (Johanneksen evankeliumi 1:3); kaikkea olemassaolevaa ylläpitävät sitovat lait (Kolossalaiskirje 1:15–17).

Ja arvaa mitä? Johanneksen evankeliumissa 1:14 (KR92) sanotaan, että Sana, Hän, joka pitää universumia yhdessä ja jonka kautta kaikki olevainen on tullut elolliseksi, “tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme”. Tästä joulun ajassa on kyse. Jumala tuli ihmiseksi! Hän rakastaa meitä niin paljon, että Hän jätti taivaan avatakseen meille tien sinne ja viettää ikuisuus Hänen kanssaan! Tämän vuoksi Matteuksen evankeliumissa 1:23 (KR92) näemme, kuinka enkeli julistaa Joosefille: "Hänelle annetaan nimeksi Immanuel - se merkitsee Jumala meidän kanssamme". Jumalan Poika lähetettiin paljastamaan Isänsä ajatukset ja sydämen — Hänen Sanansa — maailmalle . . . ja pelastamaan meidät. Tämän vuoksi enkeli ohjasi Joosefia nimeämään Hänet Jeesukseksi (Yeshua: Jumala on pelastus) "sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä" (Matteuksen evankeliumi 1:21 KR92).

Valmistautuessamme juhlimaan joulua lähiaikoina muista, että Immanuel, kallisarvoinen Jeesuksemme, ikuinen Sana, Kuninkaamme ja Pelastajamme, tuli maan päälle, jotta me voisimme tuntea Jumalan syvästi ja kokea Hänen läsnäolonsa läheisesti ja jotta me pelastuisimme. Hän tuli auliisti antamaan meille “oikeuden tulla Jumalan lapsiksi” (Johanneksen evankeliumi 1:12 KR92). Huomenna opimme, miksi Jumalan täytyi tulla . . .