Synti: miksi joulu on kaikille

Kirjoittaja: Danny Saavedra

“Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.”—Room. 3:22–24 (KR92)

Juhlimme joulua joka vuosi. Se on kaunista ilon ja hyvien uutisten aikaa. Koristelemme kuusen, laitamme jouluvalot, laulamme kauniita joululauluja ja annamme ihania lahjoja. Ja joka vuosi me kristityt haluamme muistuttaa kaikkia, että “Jeesus on juhlan syy.” Mutta kuinka usein todella istumme alas pohtimaan, miksi Hän on juhlan syy. Miksi ylipäänsä on juhlan aika? Miksi Jeesus jätti taivaan ja tuli maan päälle?

Lyhyt vastaus? Syntimme vuoksi. Herra näet rakastaa meitä niin paljon. Hän teki meidät kuvakseen (1. Moos. 1:27). Me olimme Jumalan luomistyön kruununjalokivi, tehty ylistämään Häntä ja nauttimaan täydellistä suhdetta Hänen läsnäolossaan ikuisesti Hänen rakkaina lapsinaan. Tämä oli kohtalomme, jonka kokemista varten meidät tehtiin . . . Aadam ja Eeva kokivat sen. He kulkivat Jumalan kanssa, puhuivat Jumalan kanssa ja nauttivat Hänen läsnäolostaan. He saivat elää kutsumuksessaan ja nauttia puutarhan hedelmistä (1. Moos. 2: 15-16). Mutta sitten se kaikki meni mönkään . . . kun lankeemus tapahtui.

Aadam ja Eeva antoivat ylpeytensä ja itsekkäiden impulssiensa — heidän halunsa olla “kuin Jumala” — sumentaa päättelykykynsä. Ja koska he antoivat käärmeen huijata heitä, he, ja me kaikki muutkin, suistuimme armon alta pois. Siinä hetkessä, Paavali kertoo meille, “yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman. Näin on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet syntiä.” (Room. 5:12 KR92). Pahinta on, että juuri se, mitä he etsivät, olla Jumalan kaltainen, heillä jo oli. He kantoivat Hänen kuvaansa ja kaltaisuuttaan ja Hänen kädenjälkensä oli heidän sydämissään ja sieluissaan.

Kirjassaan Sin and Redemption (vapaa suomennos Synti ja lunastus), John Garnier toteaa, että “Siten synti tuottaa vieraantumista ja vihaa Jumalaa kohtaan, tai toisin sanoen, moraalista erotteutumista syntisen ja Jumalan välille, mikä on hengellinen kuolema; ja tämän vastakohta on tulla elvytetyksi, tai saada elämä, eli tehdä sovinto Jumalan kanssa.” Aadamin ja Eevan synti tarttui taudinomaisesti heidän kaikkiin lapsiinsa, joka ikiseen ihmiseen maailmanhistoriassa. Se aiheutti repeämän, eron meidän ja pyhän ja täydellisen Jumalan välille. Siitä lähtien jokainen syntynyt lapsi on syntynyt hengellisesti kuolleena, erotettuna Jumalasta — paitsi Yksi. Koska olemme syntyneet hengellisesti kuolleina, fyysisen kuoleman tapahtuessa siitä tulee pysyvä kuolema ilman mitään mahdollisuutta sovinnontekoon.

Roomalaiskirjeessä 6:23 (KR92) Paavali sanoo: “Synnin palkka on kuolema”. Eeden puutarhassa tapahtunut synti toi välittömän hengellisen kuoleman koko ihmiskunnalle, ja viimeinen velka synnistä on täydellinen kuolema, joka tapahtuu fyysisen kuoleman yhteydessä, joten jotta tuo velka saadaan kuitattua (kuolemalla), jonkin (tai jonkun) oli kuoltava syntisen puolesta. Tästä syystä uhraamisen käytäntö tuli tarpeelliseksi synnin velan maksamiseksi. Miksi? Koska syntimme hinta on kuolema “eikä anteeksianto ole mahdollinen, ellei vuodateta uhriverta” (Hepr. 9:22 KR92).

Ensimmäinen esimerkki tästä nähdään suoraan lankeemuksen jälkeen. 1. Mooseksen kirjassa 3:21 (KR92) sanotaan, että “Ja Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimolleen nahasta vaatteet ja puki heidät niihin”. Jumalan piti näet vaatettaa Aadam ja Eeva heidän häpeänsä poistamiseksi, joten Hänen piti tappaa eläin ja vuodattaa sen verta. Mutta tässäpä on ongelma, koska “Mahdotontahan on, että härkien ja pukkien veri poistaisi synnit” (Hepr. 10:4 KR92). Se ei yksinkertaisesti riittänyt. Ja tämä on se syy, joka tekee joulun tarinasta niin voimallisen!

Joulun tarina kertoo siitä hetkestä, kun Jumalan loistava suunnitelma tuli toteen. Miten? “Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16 KR38). Jeesus, Jumalan täydellinen Poika, sanoi “Tässä olen . . .” (Hepr. 10:7 KR92) ja Hän “uhrasi itsensä meidän syntiemme tähden . . . niin kuin oli Jumalan, meidän Isämme, tahto” (Gal. 1:4 KR92). Hän maksoi syntivelkamme, lopullisesti, antaakseen meille Jumalan lahjan, joka on “iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme” (Room. 6:23 KR92). Jeesuksen vuoksi me voimme palvoa Jumalaa ja iloita Hänestä vielä intiimimmin kuin mitä Aadam ja Eeva koskaan voivat. Me emme vain kulje Jumalan kanssa, vaan meissä on Jumalan Henki!