Aloita tästä | Ensimmäiset askeleet Jeesuksen kanssaEsimerkki

Markus 6–7 | Lähetetty palvelemaan

Tänään olemme Markuksen evankeliumin luvussa kuusi, ja on aika mennä peliin mukaan. Jeesuksen seuraaminen ei koskaan ole ollut penkkiurheilulaji, ja opetuslapset ovat saamassa kohta peliaikaa.

Sama koskee myös sinua. Jos seuraat Jeesusta, sinut on kutsuttu palvelutehtävään, poikkeuksetta. Jos taas et ole uskossa, kutsu on avoin. Mutta pidä mielessäsi, että sinua ei ole kutsuttu liittymään instituutioon, sinut on kutsuttu liikkeeseen. 

Mitä se tarkoittaa opetuslapsille? He saavat kohta tietää. Markuksen evankeliumin 6. luku, jae seitsemän:

”Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan luokseen lähettääkseen heidät matkaan. Heidän tuli lähteä kaksittain, ja hän antoi heille vallan ajaa ihmisistä saastaisia henkiä.”

Huomaa, että Jeesus lähettää heidät matkaan. Palvelutehtävä tai pappeus ei odota ihmisiä luokseen, vaan tehtävä on siellä, missä on tarve. Ja Hän lähettää heidät kaksittain – palveleminen on joukkuelaji. Ja Hän antaa heille vallan – Jumalan auktoriteetin – lähteä. 

Hän myös antaa heille ohjeita. Jae kahdeksan:

”Hän kielsi heitä ottamasta mukaan muuta kuin sauvan: ei leipää, ei laukkua eikä rahaa vyöhön.”

Heidän ensimmäinen tehtävänsä on siis uskon oppitunti. Ei eväitä eikä rahaa – vain uskoa. Ohjeet eivät ole kuitenkaan samanlaiset joka kerta. Jeesus lähettää heidät myöhemmin toiselle matkalle eväiden kanssa . Lähetystyö ei ole kaava tai resepti, se on seikkailu, ja avain on saada ohjeet Jumalalta joka kerta. Jeesuksen seuraaminen tarkoittaa ohjeiden seuraamista ja luottamista Jumalaan aina. Lähditpä tyhjin käsin tai täysin varustautuneena, luota Jumalan pitävän sinusta huolta. 

No mitenköhän heillä meni? Jakeesta 12: 

”Niin opetuslapset lähtivät matkaan ja julistivat, että kaikkien tuli kääntyä. He karkottivat monta pahaa henkeä sekä voitelivat öljyllä sairaita ja paransivat heidät.”

Eli he tekivät sen! He luottivat, ja Jumala piti huolta. He palasivat Jeesuksen luokse raportoidakseen tapahtumista, mutta melko pian väkijoukko kokoontui, ja jakeessa 31 hän sanoo opetuslapsille:

”»Lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan, niin saatte vähän levähtää.»”

Tässä on tärkeä sääntö palvelemiseen: lepää Jeesuksen kanssa. He siis menevät hiljaiseen paikkaan, mutta väkijoukko ehtii sinne ensin! Pahoittelut vain – ei lepoa tällä kertaa. Jae 34:

”Kun Jeesus veneestä noustessaan näki kaikki nämä ihmiset, hänen tuli heitä sääli.” 

Olen aina vaikuttunut Jeesuksen kyvystä myötätuntoon. Myötätunto tarkoittaa ”kärsiä toisen kanssa” – ja Jeesus teki juuri niin. Hän näki ihmisten tarpeet ja välitti. Ja hän opetti myös opetuslapset välittämään. 

Eli Jeesus opetti ja tuli myöhä. Paljon ihmisiä – syrjäinen sijainti – ja he tarvitsevat ruokaa. Opetuslapset pyytävät Jeesusta lähettämään heidät kaikki pois. Järkevää. Jakeessa 37 Jeesus vastaa:

”»Antakaa te heille syötävää»” 

Ole tarkkana. Opetuslapset näkevät tarpeen, ja Jeesus käskee heitä ruokkimaan ihmiset. Mutta ruokaa ei ole tarpeeksi. Ei lähellekään! Ja ollaan keskellä ei-mitään.

Mutta muista, mitä he juuri oppivat: tyhjin käsin tai täysin varustautuneena luota Jumalan pitävän huolta. Jae 38:

”Jeesus kysyi: »Montako leipää teillä on? Käykää katsomassa.» He tekivät niin ja ilmoittivat: »Viisi, ja kaksi kalaa.»”

Tuo määrä leipää ja kalaa riittäisi vain muutamalle, ei tuhansille. Mutta lue tarkkaan. He ohjaavat ihmiset istumaan alas, ja jakeessa 41: 

”Sitten hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja lausui kiitoksen. Hän mursi leivät ja antoi palat opetuslapsilleen, ja nämä jakoivat ne kansalle.”

Pysähdytään tähän. Tauota mielikuvasi ja katso tarkkaan. Jeesus kiitti, mursi leivät ja antoi jokaiselle opetuslapselle – miten paljon? 

Astu heidän kenkiinsä. Katso käsiisi – puolikas leipäpala ehkä, vähän kalaa. Katso ympärillesi – satoja ihmisiä. Mutta Jeesus käski ruokkimaan heidät, joten sinä ruokit heidät. Jakeesta 42:

”Kaikki söivät kyllikseen. Leiväntähteitä kerättiin kaksitoista täyttä korillista, ja kalaakin jäi. Aterioimassa oli ollut viisituhatta miestä.”

Tämä on mahtavaa. Ja tätä tapahtuu vieläkin. Olen kuullut monista tosielämän leivät ja kalat -tarinoista ystäviltäni evankeliumin työssä. Hurrikaanin jälkeisessä avustustyössä Yhdysvaltojen eteläisissä osavaltioissa, ruokittaessa köyhiä Meksikossa, ja lukemattomia muita. Joskus ruokakuljetusrekka pölähtää paikalle tyhjästä. Joskus pieni määrä riittää paljpn pidemmälle kuin mitä sen olisi pitänyt. Aitoja ihmeitä – mutta aina tarpeen täyttämisen yhteydessä. Aina myötätunnon palvelutehtävässä.

Lukiessasi Markuksen evankeliumin lukuja kuusi ja seitsemän, seuraa Jeesuksen ihmeitä. Onko hän mahtaileva – vai osoittaako hän myötätuntoa? Opettaako hän opetuslapsia tekemään ihmeitä vai välittämään ja auttamaan myös silloin, kun tarve on paljon suurempi, kuin mihin he pystyvät vastaamaan?

Opin kauan sitten, että minä en riitä. Mutta kutsu palvelutehtävään on suurempi kuin mitä me itse olemme – jotain, mitä emme voi tehdä yksin. 

Entäs sinä? Onko sinulla rahkeita auttaa kaikkia näitä ihmisiä? Ei? Ei minullakaan. Mutta Jeesus sanoi, että menkää, joten mennään. Tyhjin käsin tai täysin varustein luota Jumalaan… ja astu peliin mukaan.

Pohdittavaksi ja keskusteluun:

• Mitä Jeesus mielestäsi opetti opetuslapsilleen, kun hän lähetti heidät ilman rahaa? Entä kun hän käski heitä ruokkimaan 5000 ihmistä ilman riittävää ruokamäärää? Voiko näitä opetuksia soveltaa nykypäivään?
• Millaisia kokemuksia sinulla on Jumalan palvelemisesta ja toisten auttamisesta? Jaa tarinasi.
• Jos voisit tehdä Jumalalle mitä vain, mitä se olisi?