Aloita tästä | Ensimmäiset askeleet Jeesuksen kanssaEsimerkki

Markus 14–15 | Risti

Tervetuloa takaisin ystävät. Polkumme johtaa tänään Markuksen evankeliumin 14. lukuun ja historian risteyskohtaan. Jerusalemin väkijoukko kasvaa juhlapäivän lähestyessä. Juutalaisten johtohahmojen keskuudessa on kehittymässä salaliitto – suunnitelma tappaa Jeesus. Ja jännitteiden kasautuessa Jeesus menee opetuslasten kanssa ylähuoneeseen juhlistamaan pääsiäistä yhdessä.

Opetuslasten vetäytyessä juhla-aterialle Jeesus paljastaa, että yksi heistä kavaltaa hänet. Petos on syvä haava, ja Jeesus tuntee sen hyvin. Siinä hetkessä Juudas istuu Jeesuksen vieressä ystävänä. Ja jakeesta 22: 

”Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: »Ottakaa, tämä on minun ruumiini.» Sitten hän otti maljan... »Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan kaikkien puolesta.”

Me kutsumme tätä ehtoolliseksi. Kristityt kunnioittavat tätä tapaa ympäri maailman tänäkin päivänä leivän kera muistellakseen Jeesuksen murrettua ruumista ristillä, ja viinin kera muistellakseen Jeesuksen verenvuodatusta. Jeesus perustaa uuden liiton – uuden suhteen Jumalan ja ihmisen välille – hänen verensä kautta. Tässä on todella syvällistä symboliikkaa ja merkitystä, mutta nyt riittää, että muistellaan Jeesusta.

Ilta etenee. Juudas lähtee ilkein aikomuksin. He päättävät aterian, Jeesus rukoilee, ja hän johdattaa heidät läheiseen puutarhaan, jonka nimi on Getsemane. 

Nyt on keskiyö, mutta täysikuu valaisee pimeää. Jeesus vie kolme opetuslasta syrjään ja jakaa sydäntään: 

”»Olen tuskan vallassa, kuoleman tuskan. Odottakaa tässä ja valvokaa.»”

Hän pyytää heitä rukoilemaan ja menee yksin rukoilemaan ja pyytää Isää, ”että se hetki, jos mahdollista, menisi häneltä ohitse”. 

Hän palaa takaisin ja löytää opetuslapset nukkumasta. Hän herättää heidät ja menee rukoilemaan taas. Ja palaa takaisin. He nukkuvat taas. Mutta nyt aika on täynnä, ja Juudas on palannut sotilasjoukon kanssa. Petos on tehty. He pidättävät Jeesuksen ja vievät hänet ylipapin eteen oikeuteen.

Nyt on perjantai, juuri ennen auringonnousua. Jeesus seisoo Kaifaan, ylipapin, edessä. Jakeessa 56: 

”Monet kyllä todistivat valheellisesti häntä vastaan, mutta todistukset olivat ristiriitaisia.”

Syytöksiä sateli, mutta jakeessa 61: 

”Jeesus pysyi vaiti, hän ei vastannut mitään. Silloin ylipappi teki hänelle uuden kysymyksen: »Oletko Messias, ylistetyn Jumalan poika?» »Olen», vastasi Jeesus...”

Ja vain tämän takia ylipappi tuomitsee Jeesuksen jumalanpilkasta – sen vuoksi, kuka hän väitti olevansa.

Siispä juutalaiset johtajat sitovat Jeesuksen ja vievät hänet Rooman kuvernöörin, Pontius Pilatuksen, luokse. Markus 15, jae kaksi:

”Pilatus kysyi Jeesukselta: »Oletko sinä juutalaisten kuningas?»”

”»Sinä sen sanoit», Jeesus vastasi.”

Ja taas syytöksiä sinkoilee Jeesusta kohti, mutta hän ei vastaa. Tuon kaiken keskellä hän vastaa vain kysymyksiin siitä, kuka Hän on. Tämä on se ainoa asia, jolla on merkitystä. 

Syytökset eivät ole yhdenmukaiset, ja Pilatus vastustaa syyttömän miehen tuomitsemista. Mutta papit uhkaavat kapinoida. Jakeesta 12: 

”»Mitä minä sitten teen tälle, jota te sanotte juutalaisten kuninkaaksi?»” 

”»Ristiinnaulitse!»” 

”»Mitä pahaa hän on tehnyt?»” 

”Mutta he huusivat entistä kovemmin: »Ristiinnaulitse se mies!»”

Ja niin Pilatus myöntyy. Jeesus pahoinpidellään julmasti ja viedään palatsiin, missä on kokonainen komppania sotilaita. He pilkkaavat häntä piikkikruunulla, purppuranpunaisella viitalla, sitten lyömällä ja sylkemällä. Jeesus on tehnyt selväksi, kuka Hän on, ja vartijat tekevät yhtä selväksi, mitä mieltä he ovat asiasta. 

He päättävät sadistisen hauskanpitonsa ja vievät Jeesuksen Golgatalle. Jakeesta 24:

”Sitten he ristiinnaulitsivat hänet ja jakoivat keskenään hänen vaatteensa, ratkaisten arpaa heittämällä, kuka mitäkin sai. Oli kolmas tunti, kun he ristiinnaulitsivat hänet.”

Ristiinnaulitseminen on todiste ihmiskunnan häpeämättömästä julmuudesta. Se oli karmaiseva rangaistus rikoksesta, ja roomalaiset halusivat kaikkien tietävän tarkalleen, miksi kukin ihminen ristiinnaulittiin. Joten he laittoivat esille kilven, johon hänen ”rikoksensa” oli kirjattu. Syytöksessä häntä vastaan luki vain: ”Juutalaisten kuningas.”

Kolme tuntia kuluu kiduttavassa tuskassa. Ja jakeesta 33:

”Keskipäivällä, kuudennen tunnin aikaan, tuli pimeys koko maan ylle ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka.”

Astu halki historian hetkeksi ja seiso siellä, pimeydessä. Kuule kyyniset pilkkaajat, itkevät naiset ja vartijoiden kylmä itsevarmuus. Ja siinä edessäsi on mies ristillä. Kyltissä hänen yläpuolellaan lukee: ”Juutalaisten kuningas”.

Kuka tämä mies on? 

Ja siinä seistessäsi ja ihmetellessäsi, jakeesta 37: 

”Mutta Jeesus huusi kovalla äänellä ja antoi henkensä. Silloin temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti. Kun vastapäätä seisova sadanpäällikkö näki Jeesuksen tällä tavoin kuolevan, hän sanoi: »Tämä mies oli todella Jumalan Poika!»”

Se on ohi nyt. Pilatus on lähettänyt toisen sadanpäällikön vahvistamaan kuoleman iskemällä keihään miehen kylkeen. Kuka tahansa hän olikaan, hän on kuollut nyt. Ja kun käännyt kävelläksesi pois tuosta kaikesta, muukalainen pysäyttää sinut. ”Kuka hän sinun mielestäsi oli?”

No, mitä sanot? Kuka Jeesus oli?

Pohdittavaksi ja keskusteluun

• Miksi uskot Jeesuksen vastanneen oikeudenkäynneissään vain kysymyksiin siitä, kuka hän on? Miksi se oli niin tärkeää?
• Mitä Jeesuksen ristiinnaulitseminen merkitsee sinulle? Jaa tarinasi.