Kaikesta uuttaEsimerkki

Ajattelin joskus, että jos rakastan Jumalaa ja teen vakaita, raamatullisia valintoja, minua siunattaisiin jonkin sortin erittäin hyvällä elämällä, ilman sydänsuruja tai katastrofeja tai sairautta. Vanhetessani ymmärsin vähitellen, ettei Jumalan seuraaminen varmistanut tätä premium-pakettia, tätä turvallisuutta. Siltikin, jollain tapaa minusta tuntui siltä, että jos tein oman osani, Jumalan olisi pakko tehdä omansa: rakentaa minulle sellainen elämä, jollaista himoitsemme Amerikassa, ja suojella minua kivulta.

Mainittakoon, että uskon kyllä tottelevaisuuden tuottavan siunausta, ja että Jumala nauttii materiaalisten ja ystävällismielisten lahjojen antamisesta, usein vastauksena Hänen seuraamiselleen. Siitä huolimatta ymmärrykseni kärsimyksen kuulumisesta—tai kuulumattomuudesta—kristityn uskon suurempaan ajatusmalliin oli puutteellinen. Raamattu paljastaa, että kärsimyksellä on paikkansa elämässämme, jopa heprealaiskirjeen 2:10 selittää Jeesuksen tulleen täydelliseksi kärsimyksen kautta. Mitä en ollut huomannut kaivatessani sen perään, mikä teki oloni hyväksi, ja yrittäessäni suojella itseäni siltä, minkä pelkäsin "minua kohtaavan" (Jobin sanoja lainaten), oli hyvin yksinkertaista: kärsimys oli osa siunausta.

Ajatuksen kärsimyksestä ei tulisi lyödä kauhua salamana sydäntemme läpi, koska Jumala on läsnä erityisesti kärsimyksessämme. Mutta meidän ei tulisi myöskään ryhtyä elämään elämää täynnä kipua, marttyyriutta ja uhriutumista Jeesuksen nimeen. Meidän ei tulisi siis pelätä kärsimystä, muttei myöskään etsiä sitä kivien ja kantojen alta.

Paavali avaa kirjeensä korinttilaisille mainitsemalla kaksi Jumalan piirrettä, jotka tapaavat meidät tuskassamme (vaikeuksissa ja koettelemuksissa). Huomaa, kuinka Paavali ei sanonut Jumalan olevan laupias Isä, vaikka Hän onkin, vaan laupeuden Isä. Hän on kaiken myötätunnon alkuperä. Hän on myötätunnon ensimmäinen ja ainut lähde—Isä, josta kaikki myötätunto pulppuaa. Tämä on ajatusmallinmuutos sellaiselle, jolle Jumala on joku, joka vain joskus käyttää hyväntahtoista puoltaan.

Pohditaan sanan laupeus (myötätunto) alkuperäistä kieltä. Se tarkoittaa: "suolisto, jossa myötätunto sijaitsee; myötätunnon, tunteiden, kaipausten ja säälin ilmentymien sydän" tai "sisäiset osat". Katsoessamme tämän sanan määritelmää, saamme vahvan tuntemisen tunteen. Raamatun mukaisesti haluan sinun kuulevan tänään, että Herralla on myötätuntoa sinua kohtaan. Hän rakastaa sinua myötätuntoisesti ja armollisesti.