Odottamaton rohkaisu

Jumala tietää, että jotkut matkat ovat jo tarpeeksi vaikeita, ja varsinkin, jos matka tehdään yksin. Joten Gabriel kertoi Marialle, että hänen sukulaisensa Elisabet oli kuudennella kuukaudella raskaana. Tämä olisi heti herättänyt Marian uteliaisuuden, koska Elisabet oli kantanut surua ja häpeää siitä, että hän oli ollut hedelmätön koko elämänsä. Marialle olisi ollut suuri rohkaisu kuulla, että Elisabet oli saamassa lapsen. Hän ei ollut yksin tässä pelottavassa enkelivierailujen, profetioiden ja niiden täyttymysten maailmassa.

Maria lähti tapaamaan sukulaistaan lähes välittömästi. Elisabet ymmärtäisi. Kun Maria käveli ovesta sisään, Elisabetin lapsi ”hypähti hänen kohdussaan”. Eikä tämä ollut ainoa asia, vaan Elisabet täyttyi Pyhällä Hengellä ja siunasi Mariaa ja tulevaa lasta ja kysyi, miksi ”Herrani äiti tulee minun luokseni?” Toisin sanoen: minun olisi pitänyt tulla sinun luoksesi. 

Jälleen kerran kaikki näyttää olevan ylösalaisin kulttuuristen odotusten näkökulmasta. Maria olisi tavallisesti ollut se, jonka olisi kuulunut osoittaa asemansa mukaisesti kunniaa vanhemmalle henkilölle, Elisabetille. 

Mutta Jumala sanoi, ettei Hän välttämättä odota johtavien, mahtavien, voimakkaiden tai rikkaiden tuovan pelastusta. Koska he todennäköisesti ottaisivat kunnian siitä itselleen. Jumala kumoaa säännöllisesti normaalit odotukset ja Raamattu julistaa painokkaasti, että vain Jumala tulee saamaan loiston ja kunnian – vain Hän voi. Hän etsii nöyriä, huomaamattomia ja yllättyneitä, ja kyllä, jotkut heistä asuvat kuninkaan hovissa. 

Sitten Maria, rohkaisevien tervehdysten innoittamana, puhkeaa lauluun ja julistaa, mitä Jumala on tehnyt hänen hyväkseen. Tämä merkittävä laulu, joka muistuttaa profeetoista, juhlistaa sitä, että Herra on valinnut Marian – hänen ”vähäisen palvelijansa” – sekä ylpeiden lyömisen hajalle ja nöyryyttämisen. Se on täynnä Vanhan testamentin kielikuvia ja siinä on profetaalinen sävy, mikä ei jätä meille epäilystäkään siitä, että vaikka Maria saattoikin olla nuori, hän oli lukenut Raamattunsa, eikä hän ollut ymmärtämätön Jumalan teistä. 

Tästä alkaen Maria viipyi sukulaisensa luona kolme kuukautta, eli mielestäni hänen lähtönsä olisi voinut osua samaan aikaan Johannes Kastajan syntymän kanssa. Mikä voima ja lohtu he olisivat olleet toisilleen. Voimme kuvitella heidät jakamassa tarinoitaan, rukoilemassa yhdessä ja tutkimassa profeettojen tekstejä, ehkä jopa Jesajan, jolla oli niin paljon sanottavaa Herran palvelijasta. 

Aina on joku, joka kulkee samanlaista polkua rohkaisten ja vahvistaen meitä pienessä tai suuressa kuuliaisuudessamme Jumalan sanalle. Heidän luokseen meidän tulee mennä kiireesti, kuten Maria meni, saadaksemme tukea ja rohkeutta.