Levottomuudesta rauhaan Esimerkki

Filippiläiskirjeessä 4:6-7, apostoli Paavali kehottaa meitä olemaan mistään huolissamme. Sen sijaan, meidän tulee rukoilla ja kiittää. On helppoa ilmaista kiitoksemme Jumalalle voiton kannoilla tai ihmeellisen läpimurron jälkeen. Mutta tulemme näkemään, että meidät on kutsuttu tekemään näin myös taisteluidemme keskellä.

Sinä aikana, kun Paavali kirjoitti tämän Filipin seurakunnalle, hän oli vankeudessa ja hänen edessään oli erittäin epävarma tulevaisuus. Silti hän katsoi välittömän tilanteensa ylitse, eikä vellonut mahdollisissa huonoissa lopputulemissa. Hänen kirjeensä heijastaa hänen syvää iloaan ja asennettaan iloitsemiseen. 

Vain kaksi jaetta ennen kuin hän kehottaa meitä sanomaan ääneen kiitollisuutemme, hän käskee meitä aina iloitsemaan. Kehoitus iloitkaa “aina”, kuvaa jatkuvaa tai tavanmukaista iloitsemista. Sitten, saadakseen pointin perille, hän välittömästi toistaa käskynsä, “Vieläkin minä sanon: iloitkaa.” Hän osoittaa meille, että jopa meidän kipumme keskellä, me voimme valita ilon ja ylistää Jumalaa. 

En usko, että Paavali pyytää meitä haalimaan teennäistä kiitollisuutta. Uskon, että hän haastaa meitä antamaan kiitosta siinä missä meidän pitäisikin, jopa keskellä mitä tahansa vaikeuksia läpi käymmekään. 

Olen todennut, että aina on jotain syytä iloon. Jopa kaikkein raskaimpien koetusten aikana, mitä olen kohdannut, on aina ollut myös asioita, joista olen ollut kiitollinen. Ja mietiskelemällä näitä asioita ja puhumalla ääneen kiitollisuuttani Jumalaa kohtaan, auttaa muuttamaan näkökulman ja uudistamaan mieleni. 

Ylikuormitus negatiivisia tai stessaavia ajatuksia voi luoda yleisen tulevan tuhon aistin. Mutta kun valitsen osoittaa kiitollisuuteni Jumalalle sen sijaan että keskittyisin negatiiviseen tunteeseen, usein koen kuinka paino alkaa hellittää.