Ilman ahdistustaEsimerkki

Mitäpä jos ahdistus voi tuoda sinut lähemmäksi Jeesusta? Jordan vietti kokonaisen vuoden rukoillen, että ahdistus häviäisi kunnes hän löysi jotain syvempää – vahvemman suhteen Jeesukseen. Ehkäpä voit samaistua hänen tarinaansa: 

”Luulen, että kuolen.”

Juuri noin ajattelin lukemattomina öinä viime vuonna. Yritin nukahtaa, vain herätäkseni kauhun vallassa ilman mitään erityistä syytä. Rintaani puristi. Tunsin tukehtuvani, ja ajoittain en kyennyt hengittämään. Sama toistui useita kertoja, ja lopulta päädyin nukkumaan sohvalla, jotta en herättäisi vaimoani. 

Eräänä päivänä menin lääkäriin ja selitin oireeni – rintakivun, vaikeuden nukahtaa sekä paniikkikohtaukset. Muutaman käynnin ja kokeiden jälkeen sain ahdistuneisuus-diagnoosin. Voinko olla rehellinen? Tunsin itseni epäonnistuneeksi kristityksi. Enkö ollutkaan rukoillut oikealla tavalla päästäkseni siitä? Ei minun pitäisi kärsiä tällaisesta, ajattelin. Minulla pitäisi olla rauha eikä huolia – niinhän Jeesus sanoi!

Noudatettuani lääkärin ohjetta ja alettuani ottaa pientä määrää lääkettä, jatkoin edelleen rukousta sen puolesta, että ahdistus vain lähtisi pois. En halunnut enää taistella sen kanssa.

Toisen korinttilaiskirjeen 12: ssa luvussa (RK) Paavali kuvailee lihassaan olevaa ”pistintä”. Vaikka emme koskaan saa varmuudella tietää, mikä Paavalin ”pistin” oli, ahdistus voi varmasti tuntua sellaiselta monista ihmisistä, minut mukaan lukien. Paavali sanoi, että hän rukoili Herraa kolme kertaa ottamaan sen pois, mutta pois ottamisen sijaan Jeesus sanoi hänelle: ”Minun armoni riittää sinulle, sillä voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.” (korostus lisätty)

Jeesuksen armo riittää olosuhteista riippumatta. Kun aloin rukoilla parantumista, aloin päästä lähemmäksi Jeesusta. Kuten Paavalinkin kohdalla, Jumala ei ole ottanut pois ”pistintäni”. Olen kuitenkin alkanut lukea ahkerammin Hänen Sanaansa, ja olen rukoillut enemmän kuin koskaan ennen.

Ajattelin että tarvitsen parantumista ahdistuksestani. Tosiasiassa tarvitsin enemmän Jeesusta. En tarkoita, että jos olisin ollut lähempänä Jeesusta, minua ei olisi ahdistanut. En myöskään aio lakata rukoilemasta ahdistuksen häviämistä. Rukoilen jatkuvasti päästäkseni tästä pistimestä aivan kuten Paavali teki. 

Mutta minulle on tapahtumassa jotain parempaa kuin äkkiparantuminen ahdistuksesta: minulle on kehittymässä syvempi ymmärrys Jumalasta ja rikkaampi suhde Häneen. 

Sen sijaan, että olisin vain rukoillut rauhaa, huomasin pääseväni lähemmäksi Rauhan Ruhtinasta. Kun aloin huolestua tulevaisuudestani, muistutin itseäni siitä, että hän on Alfa ja Omega – alku ja loppu, ensimmäinen ja viimeinen.

Rukoilin ahdistukseni poistumista, mutta löysin jotain paljon parempaa: Jeesuksen ylitsevuotavan, rakastavan läsnäolon elämääni – jopa keskellä ahdistusta.

-Jordan