Aloita tästä | Ensimmäiset askeleet Jeesuksen kanssaEsimerkki

14. päivä | Kolossalaiskirje 4

Hei ystäväni, tänään on vuorossa kolossalaiskirjeen 4. luku, ja palaamme perusteisiin. Jeesus opetti meille kaksi yksinkertaista käskyä: rakasta Herraasi kaikella, mitä sinulla on, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Ja nämä yksinkertaiset käskyt ohjaavat jokaista askeltamme seuratessamme Jeesusta. 

Luku neljä alkaa siitä, mihin luku kolme päättyi: ihmissuhdeohjeisiin. Tässä – orjista ja isännistä. Nyt sinun on kysyttävä: tukeeko Raamattu orjuutta? Hyväksyykö se epätasa-arvon, rasismin ja sortamisen? 

Salli suorasukaisuuteni. Ei. Raamattu ei tue orjuutta, ja jos joku käyttää Raamattua tukeakseen sortoa tai ihmisepätasa-arvoa, hän käyttää Raamatun sanoja väärin ja hyväkseen – omaksi häpeäkseen. Raamatussa puhutaan orjista ja isännistä, koska orjuus oli ajan realiteetti, ja Paavali tarjoaa ohjeita, kuinka elää arkielämää. Orjille hän sanoo: tee työtä ahkerasti – kuin Jumalalle, koska Hän on todellinen Herranne. 

Ja luvussa neljä:

”Isännät, kohdelkaa orjianne oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti. Muistakaa, että teilläkin on taivaassa herranne.”

Tässä ja muuallakin Raamatussa muistutetaan isäntiä ja orjia, että he ovat Jumalan silmissä tasa-arvoisia, vaikka yhteiskunta heitä erottelisikin miten tahansa. Silti on pohdittava, miksi Paavali ei yksinkertaisesti vain hävitä orjuutta Jumalan valutuutuksella. 

Tämä on tärkeää. Ensimmäisessä tulemisessaan Jeesus ei tullut korjaamaan järjestelmää ja asettamaan maailmanjärjestystä oikeaksi. Hän tuli korjaamaan sydämemme ja vanhurskauttamaan sisimpämme Jumalan edessä. Toisessa tulemisessaan Jeesus perustaa valtakuntansa maailmaan, mutta ensin Hän tuli perustamaan valtakuntansa meihin. Ensiksi: sydämesi Kuningas. Toiseksi: maailman Kuningas. 

Paavali siis opettaa meitä elämään oikein maailmassa, joka on edelleen vääristynyt. Orja tai isäntä, työntekijä tai työnantaja, toimi oikein. Myöhemmin Paavali kehottaa orjia hankkimaan vapautensa takaisin, jos vain voivat, ja hänen kirjeensä Filemonille opastaa orjaisäntää päästämään orjansa vapaaksi ja kutsumaan tätä veljeksi – tuohon aikaan se merkitsi paljon. 

Pikakelaamalla historiaa eteenpäin huomaamme monien orjuutta vastaan taistelleiden ja uhrautuneiden sankareiden inspiroituneen ja motivoituneen uskostaan Raamattuun. Jumala muutti heidän sydämensä, sitten he muuttivat oman maailmansa. 

Takaisin Kolossalaiskirjeeseen, jae kaksi:

”Rukoilkaa hellittämättä, valvokaa rukoillen ja kiittäen.”

Ja tästä saamme seuraavan uuden tavan: rukouksen. Lue Raamattuasi ja rukoile joka ikinen päivä. Se ei taaskaan ole pakko, vaan etuoikeus. Rukous on mahtavaa. Me saamme puhua Jumalalle – maailmankaikkeuden Luojalle – suoraan. Paavali ohjaa meitä ”omistautumaan” sille. Tee siitä prioriteettisi. 

Mitä sinun tulisi rukoilla? Aivan kaikkea. Mitä tarvitset, mistä olet kiitollinen, mitä ajattelet jostain asiasta tai mistä olet hämmentynyt tai mitä toivot. Rukoile ihmisten puolesta. Rukoile minun puolestani! Tarvitsen sitä. Puhu Jumalalle kaikista asioista. 

Mieti asiaa. Kommunikaatio on elintärkeää jokaisessa suhteessa. Opimme tuntemaan toisemme keskustelemalla. Yhdessä tehtävässä matkassa hienoa on, kun on aikaa keskustella, avautua, kasvaa syvästi. Sama on Jumalan kanssa. Jeesusta seuratessamme puhumme matkan varrella. Jaamme todellisuutta, toiveitamme ja pelkojamme. Avaamme ovia ja päästämme Jeesuksen sisään. 

Ajattele rukoilemista kuin hyvälle ystävälle juttelua. Kun se ei ole tervettä, kyse on omien halujesi täyttämisestä. Kun se on tervettä, kyse on toistensa tuntemaan oppimisesta. Rukous ei ole kotiläksy tai essee, joka arvostellaan, joten älä huolehdi rukoilemisesta ”oikealla tavalla”. Kunhan olet aito. Lähesty Jumalan valtaistuinta nöyrästi ja kunnioittavasti – Hän on Jumala; mutta myös varmasti – Jeesus on tehnyt sovinnon sinun ja Jumalan välille. Ja Roomalaiskirjeen 12. luvussa kehotetaan ”rukoilemaan lakkaamatta” – kuin puhelu, jota ei koskaan päätetä. 

Loput Kolossalaiskirjeestä onkin sitten tervehdyksiä. Muista, että tämä on oikea kirje oikeiden ihmisten välillä. Ja nuo ihmiset olivat rakkaita toisilleen! Joten he lähettävät terveisiä. Tätä rakastan Raamatussa. Se on henkilökohtainen. Jumala olisi voinut raapustaa sanansa suoraan kiveen, mutta Hän valitsi kirjoittaa sen ensin ihmissydämiin, jotka rakastivat. Ja se rakkaus loistaa näiltä sivuilta. 

Ja se johdattaa meidät vielä yhteen uuteen tapaan: yhteyteen. Vietä aikaa toisten kristittyjen kanssa. Pureutukaa elämään yhdessä. Rakasta Jumalaa ja toisia ihmisiä. Heprealaiskirje varoittaa meitä unohtamasta hengellisen perheen kokoontumista – seurakuntaa. 

Sana seurakunta ei Raamatussa tarkoita rakennusta, vaan ihmisiä, jotka seuraavat Jeesusta. Seurakunta voi tavata rakennuksessa, mutta jos emme ole yhteydessä toisiimme todellisella tavalla, ohitamme asian ytimen. Lukiessasi lukua neljä, katso nimiä – ihmisiä, jotka välittävät henkilökohtaisesti – Markus, Justus, Epafras, Luukas, Nymfa, ja huomioi: 

”...hänen kodissaan kokoontuvalle seurakunnalle” (4:15).

Noihin aikoihin seurakunnat kokoontuivat kodeissa – kuin perhe. 

Joten nämä ovat perusteet: rakasta Jumalaa ja rakasta toisia ihmisiä. Sen tehdäksesi aloita rukoustapa: opi tuntemaan Jumala. Ja aloita yhteystapa: opi tuntemaan muita ihmisiä. Kutsu ehkä joku töistä tai koulusta käymään tämä suunnitelma kanssasi läpi, puhumaan pohdintakysymyksistä ja rukoilemaan yhdessä. Siinä on raamatunlukutapa, rukoustapa ja yhteystapa. Wau. Se oli todella helppoa.

Jos nyt siis tarvitset apua päästäksesi alkuun, käymme asiaa läpi huomenna. Tälle päivälle lue Kolossalaiskirjeen 4. luku, ja pidä asiat yksinkertaisena: rakastakaa Jumalaa ja rakastakaa toisianne. 

Pohdittavaksi ja keskusteluun 

• Miksi rukous on mielestäsi olennaista Jeesuksen seuraamisessa? Miten rukous vaikuttaa vaellukseesi Jumalan kanssa?
• Miksi yhteys on mielestäsi olennaista Jeesuksen seuraamisessa? Miten yhteys toisiin kristittyihin vaikuttaa vaellukseesi Jumalan kanssa?