Valittu: Muistuta itseäsi evankeliumista joka päiväEsimerkki

Lukiessani David Bentley Hartin selitystä Raamatun sanasta “siunattu” melkein pudotin kirjan. Tunnettu tutkija puhuu, kuinka sana siunattu on menettänyt merkitystään kulttuurissamme: sitä käytetään merkitsemään enemmänkin onnekasta tai suotuisaa. Hart väittää sen sijaan sanan todellisen merkityksen olevan paljon lähempänä sanaa autuas tai haltioituneen onnellinen.

Näin Jumala on tehnyt meille evankeliumissa: Hän on antanut kaikki mahdolliset ikuisesti kestävät siunaukset meille siihen pisteeseen asti, että olemme täynnä autuutta!

Päivittäinen valintamme, päivittäinen taistelumme, päivittäinen koetuksemme on, muistammeko, tajuammeko ja elämmekö tässä todellisuudessa.

Eikä se perustu olosuhteisiin. Ei todellakaan. Nuori mies nimeltä Meisha opetti tämän minulle tavalla, jota en koskaan unohda.

Meisha oli pakolainen sodan turmelemassa maassa. Hänen kylänsä ja kaikki, mitä hän oli koskaan tuntenut, tuhottiin alistavan armeijan toimesta, ja hänet pakotettiin olemaan kantajana kuljettamassa erään sotilaan tarvikkeita sateisen viidakon läpi aseen piippu ohimolla — paljolti samaan tyyliin kuin Jeesuksen päivinä, kun roomalaiset sotilaat pakottivat ihmiset kantamaan tarvikkeitaan mailin verran.

Sitten yhtenä päivänä sotilas pakotti Meishan aseella uhaten purkamaan maamiinan. Miina räjähti ja Meisha menetti hetkessä molemmat kätensä ja silmänsä. He jättivät hänet sinne luullen hänen olevan kuollut, mutta hän ei menehtynyt.

Useita vuosia aiemmin joku oli jakanut hänelle tarinan kärsivästä Pelastajasta. Hän samaistui Jumalaan, joka tunsi hänen kipunsa. Hänen elämänsä muuttui ihmeellisesti.

Meisha on niin autuaan onnellinen evankeliumista, että hänellä ihmisiä, jotka vievät hänet pakolaisleiristä toiseen, jotta hän voi jakaa evankeliumia niille, jotka eivät ole kuulleet Jeesuksesta.

Meishan ilo on tarttuvaa. Hän on onnellisempi kuin monet ihmiset, jotka pystyvät näkemään, joilla on molemmat kädet ja jotka eivät elä köyhyydessä pakolaisleirillä. Hänen ilonsa kumpuaa kiitollisuudesta ristille. Meisha tietää, että lyhyen ajan päästä hän on Kristuksen kanssa ikuisesti.

Meisha ilmentää tätä pursuamalla evankeliumin autuutta keskellä pakolaisleiriä. Hän on apostoli Paavalin kirjoitusten ruumiillistuma, joka sanoi: “Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kunnian” (2. Korinttilaiskirje 4:17).