Valittu: Muistuta itseäsi evankeliumista joka päiväEsimerkki

Ystäväni Ryan jakaa tarinaa miehestä nimeltä herra Bi, joka oli professori Pekingin yliopistossa, joka tunnetaan "Kiinan Harvardina". Hän vitsaili tunnilla Kommunistisesta puolueesta oppilailleen. Yksi noista oppilaista raportoi vitsistä poliisille. Seuraavana päivänä viranomaiset ryntäsivät Bin työhuoneeseen ja nappasivat hänet kaukaiseen, kylmään kommunistiseen vankilaan — ilman varoitusta, ilman oikeudenkäyntiä.

Hän oli herännyt sinä aamuna yhden maailman arvostetuimman akateemisen aseman professorina. Yön laskiessa hän oli kaltereiden takana vankilassa. Kiinalaiset vankilat olivat tuohon aikaan maailman pahimpiin kuuluvia paikkoja — kauheita tautien, kidutuksen ja kuoleman kerroksia. Bi vaipui pian masennukseen ja epätoivoon. Hänen masennuksensa johti itsetuhoisiin ajatuksiin seuraavien viikkojen aikana. Yhtenä iltapäivänä hän meni ikkunan luokse kahdeksannen kerroksen sellissään synkkyyden pilveen vaipuneena. Kiinalaiset eivät laittaneet ikkunalaseja korkeampiin kerroksiin vankiselleissä. Jos vanki päätti heittäytyä alas kuolemaan, se ei ollut ongelma.

Bin sydän hakkasi, kun hän katsoi ulos ja ajatteli hyppäämistä. Ja sitten se tapahtui. Hän kuuli hennon äänen sanovan "Älä mene. Älä mene. Älä mene." Hän istahti sellinsä keskelle epätoivoisena.

Siinä kovalla betonilattialla istuessaan muistot tulvivat hänen mieleensä. Hänen ystävänsä, ulkomaalainen professori, oli kristitty ja oli jakanut evankeliumia hänelle. Bi rukoili: "Jeesus, jos olet totta, pyydän, että tuot minulle tuon anteeksiannon ja rauhan, minkä ystäväni kertoi, että olet luvannut. Vastapalveluksena annan elämäni Sinun palvelukseesi."

Hän katsoi ylös ja totesi, että "taivas ei ollut koskaan ollut sinisempi eikä aurinko kirkkaampi siitä avoimesta ikkunakolosta, ja minun sydämestäni nousi ilo, jota en ollut koskaan ennen tuntenut".

Tämä arvostettu professori hylkäsi kaiken varautuneisuutensa ja huusi ääneen: “Minulla on kirkas tulevaisuus Jeesuksessa Kristuksessa!” Vartijat kuulivat hänet ja komensivat tylysti olemaan hiljaa. Mutta hänen iloaan ei voinut sammuttaa. Hän jatkoi sen huutamista uudelleen ja uudelleen, kunnes he tulivat selliin ja hakkasivat hänet.

Vankilassa oleva ihminen, joka vapautui uskomalla Jeesuksen evankeliumiin, on vapaampi kuin kuka tahansa muu vankilan ulkopuolella ilman evankeliumia.

Herra Bi vapautui lopulta ja hän perusti useita orpokoteja Kiinan sisäosiin välittäen köyhistä ja johdattaen monet ihmiset Kristuksen luokse. Hänellä oli kirkas tulevaisuus Jeesuksessa Kristuksessa. Hänen ilonsa on vielä tänäänkin tarttuvaa, kun hänet tapaa. Ja hän kertoo sinulle, että se ilo, jonka hän koki vankilassa on sama ilo tänäkin päivänä.

Jokainen kokee ajoittain olevansa omatekoisessa vankilassa — ajatusten, tapojen, toimien ja kovertavan menneisyyden kahlitsemina, eivätkä ne päästä irti.

Evankeliumi opettaa meille, että pahin kaikista vankiloista on se, jonka teemme itsellemme. Tuon vankilan sellien kaltereina ovat epävarmuutemme, syvä tietoisuus siitä, että jokin ei ole meissä oikein, että jokin on syvästi rikki. Me kannamme tätä mukanamme kuin kahleita kaulan ympärillä. Se on ihmisen luonne.

Tämä muuttuu vain, jos jotain radikaalia tapahtuu.

Evankeliumi on äärimmäisin toimenpide. Se on verinen risti. Se on itse Jumalan kuolema meidän tähtemme. Se on täydellisen murskaava voitto itse kuolemasta kunniakkaan ylösnousemuksen kautta, jotta Jumalan rakkaus ja voima näkyisi iäisyyden halki.

Raamatun kirjoitukset muistuttavat meitä, että meidän on kiinnitettävä tarkasti huomiota siihen, mitä olemme kuulleet, erityisesti evankeliumin ollessa kyseessä (Heprealaiskirje 2:1). Tärkein koskaan saarnaamasi saarna on omalle sydämellesi kohdistettu, päivittäen muistuttaen sydäntäsi “minulla on kirkas tulevaisuus Jeesuksessa Kristuksessa”.