Pyhä aherrus: omaksu työteliäs, levollinen elämäntapaEsimerkki

Minä polveudun pitkästä ketjusta naisia, jotka tekivät työtä, ja tekemällä työtä, jota rakastan, rukoilen tyttäreni oppivan tavoittelemaan unelmiaan, ahkeroimaan, ja tottelemaan Jumalaa siellä, minne tämä hänet kutsuukin. Rukoilen hänen oppivan minulta, että pyhä aherrus tarkoittaa meille annetun työn ottamista vastaan avosylin, mutta kuitenkin oman arvomme löytämistä Hänessä, joka loi meidät tekemään tuota työtä. Työllämme on arvoa, ja se, mitä teemme palvellaksemme Jumalaa, naapureitamme ja perheitämme, on tärkeää – mutta se ei määritä meitä. 

Raamatulla on meille paljon sanottavaa työn arvosta:

Paavali kirjoitti efesolaisille muistuttaen heitä, että Jumala on valmistanut hyviä töitä lapsilleen, ja että meidät on luotu niitä tekemään (Ef. 2:10).

Toisessa kirjeessään Paavali rohkaisi korinttilaisia olemaan järkähtämättömiä ja tekemään työtä innokkaasti tietäen, ettei Jumalalle tehty työ mene hukkaan (1. Kor. 15:58).

Sananlaskujen 31. luvun nainen teki työtä ahkerin käsin, osti ja myi maata omilla ansioillaan, loi, istutti, valvoi tarkasti (San. 31:10–31).

Debora työskenteli tuomarina ja oli käytännössä sotilaskomentaja (Tuom. 4–5).

Harkitse ajatuksiasi, hyviä ja huonoja, työhösi liittyen. Mitä sisäinen yksinpuhelusi sanoo sinulle joka päivä toimittamistasi tehtävistä? Tunnetko, että työlläsi on arvoa, vai pidätkö sitä ”pikkujuttuna” verrattuna toisten ihmisten tehtäviin, vastuisiin ja rooleihin? Tunnetko, että tuhlaat aikaasi tietokoneen tuijottamiseen, kun perheesi tarvitsisi sinua, tai murehditko menettäväsi aikaa perheesi kanssa? Yleisesti ottaen, saako työsi sinut tuntemaan olosi hyväksi, huonoksi, syylliseksi vai välinpitämättömäksi?

Tekemällämme työllä on arvoa, kun teemme sen Jumalan kunniaksi ja iloisella sydämellä. Kun Hän kutsuu meitä työhön, missä se onkaan ja miltä se näyttääkään, se on osa Hänen suunnitelmaansa meitä varten, osa sitä, kuinka Hän loi meidät palvelemaan Häntä ja rakastamaan lähimmäisiämme.