Sananlaskujen kirja 14:19-35
Sananlaskujen kirja 14:19-35 Kirkkoraamattu 1992 (FB92)
Pahat pannaan kumartamaan hyvien edessä, jumalattomat oikeamielisten porteilla. Köyhästä ei välitä edes toinen köyhä, mutta rikkaalla on paljon ystäviä. Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, autuas se, joka köyhää säälii. Joka pahaan pyrkii, kulkee harhaan, joka pyrkii hyvään, saa rakkautta. Kaikesta vaivannäöstä on jotakin hyötyä, tyhjästä puheesta vain vahinkoa. Viisaat seppelöidään rikkaudella, tyhmien otsaripana on tyhmyys. Luotettava todistaja pelastaa ihmishenkiä, valehtelija johtaa oikeuden harhaan. Herran pelko on vankka varustus, jälkipolvillekin se suo turvan. Herran pelko on elämän lähde, se ohjaa ohi kuoleman loukkujen. Kansan paljous on kuninkaan kunnia, väen vähyys ruhtinaan tuho. Pitkämielisyys on järkevän miehen merkki, äkkipikaisuus on hulluuden huippu. Mielenrauha on terveyden perusta, intohimot kalvavat kuin hivuttava tauti. Joka heikkoa sortaa, herjaa hänen Luojaansa, joka Luojaa kunnioittaa, armahtaa köyhää. Jumalaton sortuu pahuuteensa, mutta viattomuus on vanhurskaan turva. Ymmärtäväisen sydämessä viisaus asuu, tyhmien sisimmästä sitä ei tapaa. Vanhurskaus on kansalle kunniaksi, mutta synti on kansojen häpeä. Kunnon palvelijaa kuningas suosii, kunnoton joutuu hänen vihoihinsa.
Sananlaskujen kirja 14:19-35 Raamattu Kansalle (FINRK)
Pahojen täytyy kumartua hyvien edessä ja jumalattomien vanhurskaan porteilla. Köyhää vihaa hänen kumppaninsakin, mutta rikasta rakastavat monet. Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii; autuas se, joka kurjia armahtaa. Eivätkö eksy ne, jotka miettivät pahaa? Armo ja uskollisuus niille, jotka miettivät hyvää. Kaikesta vaivannäöstä on hyötyä mutta huulten höpinästä vain vahinkoa. Viisaiden kruunu on heidän rikkautensa, mutta tyhmien typeryys on älyttömyyttä. Uskollinen todistaja pelastaa elämän, mutta valheita lasketteleva on täynnä petosta. HERRAN pelossa on vahva varmuus, turva vielä lapsillekin. HERRAN pelko on elämän lähde kuoleman ansojen välttämiseksi. Kansan paljous on kuninkaan kunnia, väen vähyys ruhtinaan turmio. Pitkämielisellä on paljon ymmärrystä, mutta äkkipikainen tuo julki mielettömyyttä. Levollinen sydän on ruumiille elämäksi, mutta kiihko on mätä luissa. Joka sortaa vähäosaista, herjaa hänen Luojaansa, mutta Luojaa kunnioittaa se, joka armahtaa köyhää. Jumalaton syöstään omaan pahuuteensa, mutta vanhurskas on kuollessaankin turvattu. Ymmärtävän sydämeen asettuu viisaus, tyhmien keskellä se tekee itsensä tunnetuksi. Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä. Taitava palvelija saa kuninkaan suosion mutta kunnoton hänen vihansa.
Sananlaskujen kirja 14:19-35 Kirkkoraamattu 1992 (FB92)
Pahat pannaan kumartamaan hyvien edessä, jumalattomat oikeamielisten porteilla. Köyhästä ei välitä edes toinen köyhä, mutta rikkaalla on paljon ystäviä. Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, autuas se, joka köyhää säälii. Joka pahaan pyrkii, kulkee harhaan, joka pyrkii hyvään, saa rakkautta. Kaikesta vaivannäöstä on jotakin hyötyä, tyhjästä puheesta vain vahinkoa. Viisaat seppelöidään rikkaudella, tyhmien otsaripana on tyhmyys. Luotettava todistaja pelastaa ihmishenkiä, valehtelija johtaa oikeuden harhaan. Herran pelko on vankka varustus, jälkipolvillekin se suo turvan. Herran pelko on elämän lähde, se ohjaa ohi kuoleman loukkujen. Kansan paljous on kuninkaan kunnia, väen vähyys ruhtinaan tuho. Pitkämielisyys on järkevän miehen merkki, äkkipikaisuus on hulluuden huippu. Mielenrauha on terveyden perusta, intohimot kalvavat kuin hivuttava tauti. Joka heikkoa sortaa, herjaa hänen Luojaansa, joka Luojaa kunnioittaa, armahtaa köyhää. Jumalaton sortuu pahuuteensa, mutta viattomuus on vanhurskaan turva. Ymmärtäväisen sydämessä viisaus asuu, tyhmien sisimmästä sitä ei tapaa. Vanhurskaus on kansalle kunniaksi, mutta synti on kansojen häpeä. Kunnon palvelijaa kuningas suosii, kunnoton joutuu hänen vihoihinsa.
Sananlaskujen kirja 14:19-35 Finnish 1776 (FI1776)
Häijyn täytyy kumartaa hyviä, ja jumalattomat vanhurskasten porteissa. Köyhää vihaavat hänen lähimmäisensäkin; vaan rikkaalla on monta ystävää. Joka katsoo lähimmäisensä ylön. hän tekee syntiä; vaan autuas on se, joka viheliäistä armahtaa. Jotka viekkaudessa vaeltavat, niiltä puuttuu; mutta jotka hyvää ajattelevat, niille tapahtuu hyvyys ja uskollisuus. Jossa työtä tehdään, siinä kyllä on; vaan joka tyhjiin puheisiin tyytyy, siinä on köyhyys. Viisasten rikkaus on heidän kruununsa, mutta tyhmäin hulluus on hulluus. Uskollinen todistaja vapahtaa hengen, vaan väärä todistaja pettää. Joka Herraa pelkää, hänellä on vahva linna, ja hänen lapsensa varjellaan. Herran pelko on elämän lähde, että kuoleman nuora välttää taidetaan. Koska kuninkaalla on paljo väkeä, se on hänen kunniansa; vaan koska vähä on väkeä, se tekee päämiehen kehnoksi. Joka on pitkämielinen, se on viisas; vaan joka äkillinen on, se ilmoittaa tyhmyyden. Leppyinen sydän on ruumiin elämä; vaan kateus on märkä luissa. Joka köyhälle tekee väkivaltaa, hän laittaa hänen luojaansa; vaan joka armahtaa vaivaista, se kunnioittaa Jumalaa. Pahuutensa tähden jumalatoin kukistetaan; vaan vanhurskas on kuolemassakin rohkia. Toimellisen sydämessä lepää viisaus; mutta mitä tyhmäin mielessä on, se tulee ilmi. Vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on kansan häpiä. Toimellinen palvelia on kuninkaalle otollinen; vaan häpiällistä palveliaa ei hän kärsi.
Sananlaskujen kirja 14:19-35 Kirkkoraamattu 1933/38 (FB38)
Pahojen täytyy kumartua hyvien edessä ja jumalattomien seisoa vanhurskaan porteilla. Köyhää vihaa hänen ystävänsäkin, mutta rikasta rakastavat monet. Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, mutta autuas se, joka kurjia armahtaa! Eivätkö eksy ne, jotka hankitsevat pahaa? Mutta armo ja totuus niille, jotka hankitsevat hyvää! Kaikesta vaivannäöstä tulee hyötyä, mutta tyhjästä puheesta vain vahinkoa. Viisasten kruunu on heidän rikkautensa, mutta tyhmäin hulluus hulluudeksi jää. Uskollinen todistaja on hengen pelastaja, mutta joka valheita puhuu, on petosta täynnä. Herran pelossa on vahva varmuus ja turva vielä lapsillekin. Herran pelko on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi. Kansan paljous on kuninkaan kunnia, väen vähyys ruhtinaan turmio. Pitkämielisellä on paljon taitoa, mutta pikavihaisen osa on hulluus. Sävyisä sydän on ruumiin elämä, mutta luulevaisuus on mätä luissa. Joka vaivaista sortaa, se herjaa hänen Luojaansa, mutta se häntä kunnioittaa, joka köyhää armahtaa. Jumalaton sortuu omaan pahuuteensa, mutta vanhurskas on turvattu kuollessaan. Ymmärtäväisen sydämeen ottaa majansa viisaus, ja tyhmien keskellä se itsensä tiettäväksi tekee. Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä. Taitava palvelija saa kuninkaan suosion, mutta kunnoton hänen vihansa.