Sananlaskut 14:19-35

Pahojen täytyy kumartua hyvien edessä ja jumalattomien seisoa vanhurskaan porteilla. Köyhää vihaa hänen ystävänsäkin, mutta rikasta rakastavat monet. Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, mutta autuas se, joka kurjia armahtaa! Eivätkö eksy ne, jotka hankitsevat pahaa? Mutta armo ja totuus niille, jotka hankitsevat hyvää! Kaikesta vaivannäöstä tulee hyötyä, mutta tyhjästä puheesta vain vahinkoa. Viisasten kruunu on heidän rikkautensa, mutta tyhmäin hulluus hulluudeksi jää. Uskollinen todistaja on hengen pelastaja, mutta joka valheita puhuu, on petosta täynnä. Herran pelossa on vahva varmuus ja turva vielä lapsillekin. Herran pelko on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi. Kansan paljous on kuninkaan kunnia, väen vähyys ruhtinaan turmio. Pitkämielisellä on paljon taitoa, mutta pikavihaisen osa on hulluus. Sävyisä sydän on ruumiin elämä, mutta luulevaisuus on mätä luissa. Joka vaivaista sortaa, se herjaa hänen Luojaansa, mutta se häntä kunnioittaa, joka köyhää armahtaa. Jumalaton sortuu omaan pahuuteensa, mutta vanhurskas on turvattu kuollessaan. Ymmärtäväisen sydämeen ottaa majansa viisaus, ja tyhmien keskellä se itsensä tiettäväksi tekee. Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä. Taitava palvelija saa kuninkaan suosion, mutta kunnoton hänen vihansa.