Sananlaskujen kirja 14:19-35

Pahat pannaan kumartamaan hyvien edessä, jumalattomat oikeamielisten porteilla. Köyhästä ei välitä edes toinen köyhä, mutta rikkaalla on paljon ystäviä. Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, autuas se, joka köyhää säälii. Joka pahaan pyrkii, kulkee harhaan, joka pyrkii hyvään, saa rakkautta. Kaikesta vaivannäöstä on jotakin hyötyä, tyhjästä puheesta vain vahinkoa. Viisaat seppelöidään rikkaudella, tyhmien otsaripana on tyhmyys. Luotettava todistaja pelastaa ihmishenkiä, valehtelija johtaa oikeuden harhaan. Herran pelko on vankka varustus, jälkipolvillekin se suo turvan. Herran pelko on elämän lähde, se ohjaa ohi kuoleman loukkujen. Kansan paljous on kuninkaan kunnia, väen vähyys ruhtinaan tuho. Pitkämielisyys on järkevän miehen merkki, äkkipikaisuus on hulluuden huippu. Mielenrauha on terveyden perusta, intohimot kalvavat kuin hivuttava tauti. Joka heikkoa sortaa, herjaa hänen Luojaansa, joka Luojaa kunnioittaa, armahtaa köyhää. Jumalaton sortuu pahuuteensa, mutta viattomuus on vanhurskaan turva. Ymmärtäväisen sydämessä viisaus asuu, tyhmien sisimmästä sitä ei tapaa. Vanhurskaus on kansalle kunniaksi, mutta synti on kansojen häpeä. Kunnon palvelijaa kuningas suosii, kunnoton joutuu hänen vihoihinsa.