Sananlaskut 14:19-35

Pahojen täytyy kumartua hyvien edessä ja jumalattomien vanhurskaan porteilla. Köyhää vihaa hänen kumppaninsakin, mutta rikasta rakastavat monet. Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii; autuas se, joka kurjia armahtaa. Eivätkö eksy ne, jotka miettivät pahaa? Armo ja uskollisuus niille, jotka miettivät hyvää. Kaikesta vaivannäöstä on hyötyä mutta huulten höpinästä vain vahinkoa. Viisaiden kruunu on heidän rikkautensa, mutta tyhmien typeryys on älyttömyyttä. Uskollinen todistaja pelastaa elämän, mutta valheita lasketteleva on täynnä petosta. HERRAN pelossa on vahva varmuus, turva vielä lapsillekin. HERRAN pelko on elämän lähde kuoleman ansojen välttämiseksi. Kansan paljous on kuninkaan kunnia, väen vähyys ruhtinaan turmio. Pitkämielisellä on paljon ymmärrystä, mutta äkkipikainen tuo julki mielettömyyttä. Levollinen sydän on ruumiille elämäksi, mutta kiihko on mätä luissa. Joka sortaa vähäosaista, herjaa hänen Luojaansa, mutta Luojaa kunnioittaa se, joka armahtaa köyhää. Jumalaton syöstään omaan pahuuteensa, mutta vanhurskas on kuollessaankin turvattu. Ymmärtävän sydämeen asettuu viisaus, tyhmien keskellä se tekee itsensä tunnetuksi. Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä. Taitava palvelija saa kuninkaan suosion mutta kunnoton hänen vihansa.